Kitkemistä, haraamista ja möyhentämistä

May 14, 2015, 2:25 pm

≪ Previous: Kotipuutarha-lehden bloggaajatapaamisessa

Tämä viikko on ollut varsinainen puutarhaviikko, menoa ja melskettä jokaiselle päivälle on piisannut niin, että hyvä kun on itse vauhdissa pysynyt. Alkuviikosta tuli mukava paketti Fiskars Gardenilta kevättöiden helpotukseksi. Paketissa oli Fiskarsin Solid sarjan möyhenninkuokka, XL kokoinen harava, rautaharava ja yksi 56l puutarhasäkki, lisäksi pakettiin kuului Power Gear sarjan oksasakset sekä pensassakset. Voi ihanuutta - näille kyllä löytyy käyttöä potagerissa ja sen ympäristössä =)

Koska lähes viikon mittaisen vesisateen jälkeen aurinko näyttäytyi tänään niin pitihän sitä lähteä oitis aamutuimaan potagerin kimppuun. Ensimmäiseksi kaivoin valtaisan määrän jättipoimulehtiä ylös ja siirsin niitä viimekesäiseen laajennusosaan, josta talven aikana muutamia jättäreitä oli kuollut. Samaan syssyyn kaivelin muutamia sinikatanan taimia sekä kitkin melkoiset määrät rikkoja.

Kun siivoustyöt olivat riittävästi edenneet ja taimet olivat paikoillaan iskin käytävien kimppuun. Tässä työssä kokeilin superkevyttä ja näppärää Fiskarsin Solid rautaharavaa. Rautaharava on paras apuväline käytävien haraamisessa, koska väljä piikkien välitys mahdollistaa murskeen tasaisen kulkemisen haratessa. Lehtiharavahan ei näihin käytävähommiin oikein sovellu, koska sen piikit ovat niin tihussa, että kuljettavat mursketta mukanaa.

Ennen käytävien haraamista kitken rikat huolella pois ja sitten ei muuta kuin hihat heilumaan. Puhtaat käytävät ovat jotenkin se juttu tuossa potagerissa. Vähän niin kuin entinen meidän työpaikan siivoja opetti minulle, että kun pöytätasot on siivottu niin on illuusio kuin kaikki olisi tiptop =)

Käytävät luovat kaivatun tyhjän tilan tuon kasvillisuuden rinnalle. Muuten meidän rajusti leikatut kirsikat eivät ole vieläkään hiirenkorvalla. Kuinkakohan niiden mahtaa käydä =(

Kahden viimeisen viikon aikana meillä on satanut yhteensä huikeat 86mm ja kaikki paikat lainehtivat. Potager on aivan hiekkamultamaata ja ei hätkähdä pienistä sateista, mutta tämä vuosi ja sademäärä on saanut alareunassa veden pintaan. Tulevia kurpitsoja varten olen jemmannut kaksi pientä ruutua ja päätin kokeilla kolmipiikkistä Fiskarsin Solid maanmöyhennintä kurpitsaruutuihin, jotta veden tiivistämä maa ilmavoituisi ja kuivuisi nopeammin. Kolmipiikkiharava, joksi tätä työkalua olen aiemmin kutsunut kuuluu yksiin lempparityökaluihini. Aiemmin meillä on ollut kylläkin huomattavasti lähempänä nuo piikit toisiaan ja tässä Fiskarsin möyhentimessä piikkien välissä on reilusti tilaa. Tästä taisi tulla uusi lempparini, koska maa muokkaantui kevyesti ja jouhevasti. Isompi piikkien väli ei kuljettanut maata mukanaan vaan maan kääntyi omalla paikallaan ja lopputulos oli yllättävän tasaisen ja siistin näköinen =)

Lopuksi vielä katastrooffikuvaa meidän lainehtivasta porkkanaruudusta. Onneksi kylvin jokaista erikoisporkkanaa vain puolet pussin sisällöstä. Nimittäin haiskahtaa siltä, että uusiksi meni, jollei mitään ihmeitä tapahdu.

Tuotteet saatu blogiyhteistyön merkeissä Fiskars Gardenilta

↧

Orapihlajat saapuivat

May 15, 2015, 1:13 pm

≫ Next: Jättioperaatio

≪ Previous: Kitkemistä, haraamista ja möyhentämistä

Orapihlaja-aitataimia on metsästetty lähes epätoivoisesti koko kevät. En voinut millään käsittää, että aitataimista olisi pitänyt tehdä tilaus jo varmaankin helmikuussa. Ainakin niin tuskaisalta näiden löytyminen tuntui. Vasta neljäs paikka pystyi toimittamaan 250 kpl orapihlajan taimia. Minä taas olin hölmöyksissäni kuvitellut, että sen kuin ajan taimistolle ja ne ovat siinä.

Pitkän, pitkä metsästys ja odotus oli saanut mielen malttamattomaksi ja olin maalaillut mielikuvan mustiin pussukoihin pakatuista pikkutaimista. Otin auton takakonttiin aamulla vanhoja muovilaatikoita, jotta saisin taimipussukat niihin kätevästi pystyyn. Mutta yllätys olikin melkoinen kun hurvasin puutarhamyymälän pihaan. Huh - hetken ehdin jo olemaan epätoivoinen ja hädissäni soitin, Saarioisten Taimistollekin, mistä taimet olivat lähtöisin, valtaisista avojuurisista taimista. Onneksi sain puhelimeen rauhoittelevan ja ystävällisen naishenkilön, joka vakuutteli taimien olevan aivan ok. Joten ei muuta kuin kokka kohti kotia ja taimien hoitotoimenpiteisiin.

Kotosalla kun valtaisat säkit avattiin ja muhkeat taiminiput nostettiin sadevesisaaveihin niin olokin hieman rauhoittui. Lepotilassa olevat taimet tuntuivat muhkeilta ja vankoilta.

Taimet ovat minua vyötäröön asti. Istuttaessa niistä saa leikata ainakin 40cm pois, jotta aita lähtee haaroittumaan alhaalta. Näille pitää kaivaa melkoinen kanjoni tuonne potagerin reunalle, sillä juuretkin ovat saappaanvarren mittaiset. Eli huomenissa, jos säät vaan sallivat on luvassa melkoista lapiojumppaa.

Juurakot pääsivät huomiseen asti hörppimään sadevettä saaveista ja ottamaan ensiaskelia kohti kevättä. Kerrankin täytyy sanoa, että sää on mitä mainioin. Kylmää ja märkää, joten eiköhän nämä tästä juurtumaan lähde. Iltalenkiltä palattuamme mittari näytti vain viittä astetta ja hengitys höyrysi. Hrrrr. Mutta nämä saavat rauhallisen lähdön kevääseen ja toivon mukaan ensi keväänä meillä on jo komea aidan alku potagerin reunoilla.

Mukavaa puutarhapäivää huomiselle ja sunnuntaille teille muillekin.

↧

Jättioperaatio

May 17, 2015, 2:23 pm

≫ Next: Ensimmäinen erä pöntöstä ulos =)

≪ Previous: Orapihlajat saapuivat

Huh, huh, hikeä ja selän poltteluja. Aivan ensiksi pitää kiitellä Teitä ihania lukioita tsemppihengestä tämän meidän orapihlajaurakan kanssa. Vaikka tässä vuosien varrella on yhtä sun toista tullut tehtyä tuolla puutarhassa ja väliin projektien koko on ollut kohtuu suurikin, niin nyt täytyy myöntää, että olemme kohdanneet puutarhahistoriamme suurimman urakan. Taimia tilaillessani en suoraan sanoen voinut uskoa tätä näin suureksi. Olin jopa taimitilauksen kanssa väljäkätinen ja arvioin taimet reilusti yläkanttiin, etteivät ainakaan loppuisi kesken. Nyt en enää tiedä oliko se edes kovinkaan viisasta =)

Ylimmäisestä kuvasta näkee vähän hahmotelmaa millainen järjestelmä meille on tuon aidan kanssa tulossa. Koska aidasta on tarkoitus kasvattaa parimetrinen niin olemme ajatelleet asian seuraavasti. Tuo alin pallurarivistö on 30cm leveä mukulakivireunus, mikä erottaa kukkapenkin aita-alueesta. Kivireunuksen taakse tulee metrin levyinen kuorikatealue, sitten orapihlaja-aita, jonka toisellakin puolen jatkuu vielä kuorikate. Lopuksi tulee metrinen murskekäytävä. Ajatus on se, että aitaa joutuu leikkaamaan jossain vaiheessa tikkaiden kanssa niin aidan molemmin puolin olisi ns. huoltotila, jossa mahtuu vapaasti häärimään ilman, että tarvitsee varoa perennoja ja muita istutuksia. Lisäksi tyhjä tila tuo kuviin avaruutta ja nostaa istutukset paremmin esille.

No niin sitten itse asiaan =) Tältä siis kaikki näytti lauantai aamuna kun lähdimme urakkaan. Ensin mittalangat paikoilleen, jotta tiedetään mihin oja kaivetaan. Mittalankojen väli on 45 cm.

Sitten harpilla sopiva kaari paikoilleen ja maahan viivat, joita pitkin kaivaa ojanne ylös.

Vaikka rikkakasvien torjunta-aineista on ollut yhtä sun toista juttua viime vuosina uutisissa ja lehdistössä niin tämän projektin kanssa ei auttanut muu kuin käsitellä koko alue reilu viikko ennen taimien tuloa, joten nurmi on jo kellastunut hitusen. Siitä huolimatta kaivoimme oja aluuelta ensin pintamullat ja ruohotuppaat pois. Ruohotuppailla paikattiin vuorostaan välitilaan tulevaa rinnettä.

Tältä ruohotupasten nyhtäminen kauempaa näytti =)

Sitten kun alue oli hahmottunut tehtiin vähän esivalmisteluja. Koska taimia oli aikomus istuttaa 3,5 kpl metrille niin taimivälevä varten tarvittiin tietysti mittakeppi. Taimiväliksi tuli 33,3 senttiä. Ei siis mitään suurpiirteistä vaan millin tarkkuudella tässä mentiin ;)

Taimia nippu vesisankossa ja arsenaali kastelukannuja kastelua varten.

Ja ei muuta kuin n. 50cm syvän ojan kaivuuseen.

Ojan reunat yritettiin pitää siisteinä, jotta taimet olisi mahdollisimman helppo laittaa suoraan riviin keskelle ojaa.

Ojan pohjalle laitettiin ohut kerros kaksi vuotta taivasalla palanutta hevosenkakkiturvetta, joka sitten harattiin hyvion sekaisin maa-aineksen kanssa. Sitten vako kasteltiin huolella.

Mittatikun avulla taimivälit kuntoon. Tujaus multaa juurten päälle ja multakerroksen päälle vielä kevyt kakkikerros.

Sitten reilusti vettä.

Lauantaina vierähti aamu kymmenestä ilta yhteentoista tuon aidan parissa. Yksi ruokatauko ja iltatee ehdittiin ottaa. Muutoin hillitöntä lihasten laulantaa ja saatiin kuin saatiinkin potagerin toinen reuna kuntoon, eli ensimmäiset sata tainta maihin ja ojaa tuli kaivettua suunnilleen 33m. Eli n. 7,5 kuutiota tuli maata kaivettua. Kaivuuoperaation välissä hengähdin hetken potagerin reunalla siemaillen mustaviinimarjamehua ja nappasin ennen auringonlaskua tällaisen näkymän.

Ja sunnuntai aamusta ei muuta kuin jälleen kaivamaan. Tällä kertaa yllätysmomenttia oli hitusen enemmän kuin lauantaissa. Koska orapihlaja-aidan istutus oli ajateltu hitusen pienemmäksi urakaksi mitä se todellisuudessa oli niin myös alkuvalmistelut oli jätetty hitusen viimetinkaan. Potagerin alkupäässä oli nimittäin murskekuorma juurikin tulevan orapihlaja-aidan paikalla. Ei muuta kuin aluksi mursketta siirtämään toisaalle. Siinä tuoksinassa tuli sitten perustettua potagerin sisäänkäynti käytävän pätkä, joka oli odottanut valmistumistaan viime kesästä. Kellarista alukangasta kehiin ja ei muuta kuin mursketta kärräämään.

No käytävä ei lohkaissut riittävästi mursketta, joten tähän perään sitten perustettiin lauantaisten orapihlajien taakse tuleva huoltokäytävä. Tässä vaiheessa projekti ei tuntunut laisinkaan niin innostavalta kun voimat menivät pelkkiin raivaushommiin. Mutta pikkuhiljaa kellon käydessä ilta kuutta alue oli siinä kunnossa, että päästiin vetämään jälleen mittalankoja ja kaivamaan ojaa. Ilta yhdeksältä noin 30 tainta oli jälleen istutettu ja ojaa kaivettu tuohon pressun alla olevan murskekasan reunaan saakka. Nyt siis jäljellä oli vielä 120 tainta - jihuu =)

Vielä lopuksi loput taimet nipuissa ruukkuihin ja mustaa multaa jurakkojen peitoksi ja loraus vettä. Joskus vähän itsekkin ihmettelee näitä hulluuksia - mistä niitä aina tulee?

↧

Ensimmäinen erä pöntöstä ulos =)

May 18, 2015, 12:24 pm

≫ Next: Retkellä kartanoiden puistoissa ja arborentumissa =)

≪ Previous: Jättioperaatio

Tällä hetkellä potagerissa sattuu ja tapahtuu niin huimaa kyytiä, ettei tahdo pysyä kaikessa mukana. Sillä välin kun orapihla-aitaa kaivettiin maahan oli raparperit huupan alla alkaneet tirkistellä kannen alta. Ensimmäinen sato on siis kasvanut pöntöstä ulos. Nyt vaan kun ehteisi googlettaa jotain maukkaita forced rhubarb reseptejä niin avot.

Näin ihanan punaisilta ja pirteiltä huupan suojissa kasvaneet raparperit näyttävät =)

↧

Retkellä kartanoiden puistoissa ja arborentumissa =)

May 23, 2015, 1:51 pm

≫ Next: Voihan primula sentään =)

≪ Previous: Ensimmäinen erä pöntöstä ulos =)

Aamulla oli herätys jälleen kukonlaulun aikaan vaikka olikin luvassa vapaapäivä. Jo huhtikuun lopulla olin bongannut ihanan retken, jonka järjestivät Puutarhataiteen seura, Dendrologian seura sekä Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ystävät. Retkikohteina olivat Askaisissa ja Nousiaisissa olevat kartanot sekä Arborentum.

Matka alkoi klo. 9.00 Brahenpuiston patsaan luota. Heti aamutuimaan sai siis ihastella timmiä puistoistutusta ja ihastuin oitis aluetta kiertävään pikkuaitaan. Tunnistaakohan joku Teistä mikä tuo aita on? Tässä vielä lähikuvaa lehdistöstä.

Mutta sitten itse matkaan =) Linja-autoon nousi väkeä kuin pipoa ja lopulta täysinäinen bussi alkoi hurruutella kohti Nousiaisia, mukanaan hurjasti puutarhamieltä ja intoa. Matkan vetäjä Seppo Lundgren osoittautui oitis mitä mainioimmaksi historian sekä paikallisasioiden tuntijaksi ja puolen tunnin matka hurahti yhdessä sujauksessa kuunnellessa toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita menneisyydestä ja talojen sekä tilojen historiasta.

Ensimmäinen kohde oli Lempisaaren komea kivikartano Askaisissa. Kuulimme tarinoita niin Lempisaaren mustiin pukeutuneesta kummityksesta kuin siitä, että Lempisaaressa on ollut aikoinaan 100 työntekijää ja puutarha on ollut englantilainen maisemapuutarha. Nykyisen omistajan saavuttua tilalle sekä päärakennus, että puutarha olivat erittäin huonossa kunnossa ja nyt pikkuhiljaa on alkanut Lempisaaren kartanon uusi nousu =)

Komea päärakennus valmistui 1767 ja mitä luultavammin rakennuksen on suunnitellut sama arkkitehti, joka on suunnitellut Fagervikin sekä Teijon kartanoiden rakennukset. Rakennus näytti mitä ihastuttavimmalta.

Päärakennusta vastapäätä oli 1600-luvulta peräisin oleva piispantalo, jonka sisäänkäynti hurmasi ensi silmäyksellä.

Historiikkikatsausten jälkeen oli hyvää aikaa kierrellä pitkin kartanon puutarha-alueita ja ihastella näkymiä.

Toisena retkikohteena oli Nyynäisten kartanon pihapiiri. Nyynäisten kartano on Suomen vanhimpia maatiloja ja sen punainen päärakennus oli 1700-luvulta peräisin. Pihapiirissä oli 60 erilaista puulajia ja hyvin hoidettua pihapiiriä jatkui talon kummankin puolen. Omenapuut oli leikattu upeasti sateenvarjon muotoon ja niitä ihasteltiin heti puutarhakierroksen alkuun.

Talon nykyinen emäntä oli innokas puutarhaihminen ja uusimpana aluevaltauksena oli vanhan syreeniaidanteen taakse rakennettu salainen puutarha, kiemurtelevine pikku polkuineen ja moninaisine kasveineen.

Pitkin pihamaata oli toinen toistaan komeampia pihtoja ja muita havupuita.

Päärakennuksen ovi oli lempeän ja kutsuvan sävyinen samoin kuin sisäänkäynnin edustalla oleva istutusalue tulppaaneineen ja pioninalkuineen.

Nyynäisten kartanon pihamaalla oli myös komea lampi, jonka rantoja reunustivat keltakurjenmiekkakasvustot.

Viimeisenä matkakohteena oli matkanvetäjä Sepon Ahdasmäen Arborentum. Ja voi veljet millainen porraspuutarha tämä salaperäisen oloinen puulajipuisto olikaan. En ole varmaan koko ikänäni ollutniin lämpöisessä ja multavassa etelärinteessä, jossa rinne on porrastettu komeilla kivillä useaan tasoon. Tasoilla kasvoi mitä erilaisempia kirsikoita, pihlajia ja ties mitä. Retkiseurueessa oli huikea määrä mukana asiantuntemusta ja intohimoisia puuihmisiä ja päivän aikana sai kuulla yhtä jos toistakin mielenkiintoista.

Sepon hyötytarhassa oli myös komeasti leikattuja omenapuita ja salaperäinen käytävä.

Voi hurjuuden hurjuus miten tällaisen päivän jälkeen taas omat ideat ja ajatukset laukkaavatkaan. Kyllä tuommoinen arborentum pitää ehdottomasti jossain muodossa meillekin saada =) Itseasiassa reissun jälkeen oli aivan pakko jo ajella Viher Lassilan kautta katsahtamassa puuvalikoimaa ja tulevalle hankintalistalle ilmestyi oitis melkoinen määrä ihanuuksia. Harmi vaan, että tämän illan lottokin livahti ohi, mutta jospa ensi viikolla olisi parempi tuuri ;)

↧

Voihan primula sentään =)

May 24, 2015, 9:58 am

≫ Next: Pientä tilannekatsausta

≪ Previous: Retkellä kartanoiden puistoissa ja arborentumissa =)

Arki on sellaista pyörinää ja hyörinää näin keväisin. Työasioissa on vilskettä ja vilinää kun nuoria valmistuu ja pensasaitaprojekti ja ihanat retket ovat pitäneet vapaa-ajan myös melkoisen vauhdikkaana. Nämä kuvat ovat ainakin parin viikon takaa ja olen ollut aikeissa ne jo useampaankin otteeseen blogata tännekin, mutta aina on ollut jokin toinen juttu meneillään. Joten nyt vihdoin ihanat primulaneidot esittelyssä =) Nämä kylläkin myytiin nimettöminä, mutta siitäkin huolimatta heidän ihanuutensa suorastaan janoavat hetkeksi valokeilaan ja ilahduttamaan aurinkoista sunnuntaita, joten olkaa hyvä <3 p="">

↧

Pientä tilannekatsausta

May 26, 2015, 11:50 am

≫ Next: Kaunis kiitos =)

≪ Previous: Voihan primula sentään =)

Vuoroin sadetta ja vuoroin aurinkoa. Tämä kevät on olliut mitä otollisin meidän kevätpuuhien näkökulmasta, vaikkakin hurja sateiden määrä tuntuu kurjalta kun katselee peltotöiden keskeneräisyyttä. Mutta minkäs teet ja onneksi orapihlaja-aita tykkää =) Illat ovat vilisseet arborentum alueen raivuutöissä. Sateet haittaavat niin muototarhahommia, joten takataskussa on hyvä olla muutama varahomma =) Sade kun ei haittaa raivuutöitä ja niitähän piisaa tuolla villiintyneessä pikkumetsässä. Pitääkin lähipäivinä käydä nappaamassa muutama kuva niin näette, miltä siellä alkaa näyttämään. Retkeily aiheuttaa siis selvästikin lieveilmiöitä ja uusia projekteja ilmestyy kuin sieniä sateella.

Aurinkoisessa iltapäivässä oli kuitenkin aivan pakko piipahtaa tuolla potagerin puolella katsahtamassa tilannetta =) Sydämiä, sydämiä, kamalasti sydämiä oli ilmaantunut tai pikemminkin särkyneitä sydämiä. Osaavat ne sitten olla kauniita näin keväisin ja auringon saadessa niiden posket hehkumaan heleästi.

Vaikuttaisi siltä, että tästä vuodesta on tulossa varsinainen marjavuosi. Metsälenkillä mustikoiden alkuja oli ihan valtavasti ja kotipihalla musta- ja punaviinimarjojen kukkavanat täyttävät pensaat.

Ja siinä missä tuolla arborentumin raivauspuuhissa saa nauttia melkoisesta lintukonsertosta niin potagerissa surinakonsertto on alkanut. Vaikuttaa siis kaikin puolin lupaavalta.

↧

Kaunis kiitos =)

May 30, 2015, 2:13 am

≫ Next: Tarkkuutta kitkentäpuuhiin ;)

≪ Previous: Pientä tilannekatsausta

Oma ammattini on uutuuden jännitystä, uusia polkuja, omia ratkaisuja, yhdessä oppimista, riskien ottoa, uusia aluevaltauksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja uusia alkuja ja uusia onnistumisia, ihania ihmisiä ja ainutlaatuisia tarinoita =) Voi miten etuoikeutettu olenkaan saadessani työskennellä vuosittain nuorten, innostuneiden ja elämänmakuisten ihmisten parissa ja nähdä heidän nousunsa kerta toisensa jälkeen kukoistukseen ja omille siivilleen, jotka kantavat tulevaisuuden teille =)

Eilen oli jälleen kerran sekä uuden alun, että jäähyväisten aika. Kaksi vuotta ihanaa matkaa taittaneet uudet visualistit valmistuivat. Yhdessä kuljettu matka on jättänyt paikan meidän jokaisen sydämeen ja ennen kaikkea ihania muistoja, naurua, iloa, onnistumisia ja ripauksen kyyneleitäkin. Huoh =)

Olen tainnut vuosien varrella ja työn touhun lomassa höpöttää yhden jos toisenkin kerran puutarhasta ja unelmista sen laajentamisen suhteen. Olemme yhdessä tutustuneet ja kaikkien intohimot ja kiinnostuksen kohteet ovat olleet osana arjessa. Eilen sitten kun lähdimme juhlallisuuksien jälkeen valmistuneiden kanssa syömään ja nauttimaan vielä hetkisen toistemme seurasta ennen irottautumista niin yllätys oli sanoinkuvaamaton kun ravintolaan raahattiin naurussasuin jättiläismäistä puuta. Vauh - läpäisin tentinkin, jossa kysyttiin, että tunnistatko Jori mikä tämä on ja tietysti tunnistin ihanaisen, herkän ja tunteikkaan kyynelkoivun, jota myös itkukoivuksi kutsutaan. Tuleva arborentum oli siis saanut ensimmäisen asukkaansa ja erityisen asukkaan, niin täynnä elettyä elämää ja ihania tarinoita =) Eilen vielä nauroin, mutta tänään muutama kyynel vierähtää tätä kirjoittaessa, onnen kyynel. Kiitos kaunis ihanaiset =) Ja onnellista ja vivahderikasta matkaa =)

Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin arborentumissa kuuluu niin puun juurella oli kaiverrettu kyltti ja juuripaakku oli ihanaan valkeaan pellavakankaaseen kääritty =) Raaskiiko tätä edes istuttaa? Ei vaineskaan paikka on jo katsottu valmiiksi. Viktoriuksen nurkalta alkaa polku Arborentumin uumeniin ja tietysti kyynelkoivu pääsee paraatipaikalle toivottamaan arborentumiin saapujat tervetulleiksi =) Voin myös ihailla sitä tuolla Viktoriuksessa puuhaillessani niin aamuauringon ensisäteissä kuin iltaauringon punassakin ja muistella Teitä kaikkia ihanaisia =)

Näin upea alku siis arborentumille ja nämä rähjääntyneet kuusenalut saavat väistyä tämän ihanuuden tieltä ;) Onnea ihanaista vielä kaikille valmistuneille ja ihanaa kesälomaa teille vielä opintojaan jatkaville. Suuntaan tästä ulos ja lapion varteen ja kohti uusia seikkailuja =)

↧

Tarkkuutta kitkentäpuuhiin ;)

June 1, 2015, 1:51 pm

≫ Next: Kurpisojen vankistumista odotellessa

≪ Previous: Kaunis kiitos =)

Kitkentään pitää suhtautua suurella hartaudella ja antaumuksella. Kitkiessä voi joko löytää pieniä aarteita tai hukata edessään olevat mahdollisuudet =) Potager on alkanut tuottamaan pieniä ihanuuksia. Geranium Renardii - Nyppykurjenpolvi on alkanut tuottamaan pieniä siementaimia. Kitkiessä merkkasin kaikki löytämäni pikkiriikkiset, vain pikkurillin kynnen kokoiset taimet pienillä puutikuilla, jotten talloisi niitä. Kokonaiset yhdeksän tainta löytyi ja vielä tarvitsisi löytyä kolme niin uusista suunnitelmista tulee totta =)

Viime kesänä potageriin tiensä löytänyt Potentilla Nepalensis "Miss Wilmott" - Nepalinhanhikki on myös kiittänyt ravinteikkaasta ja multavasata maasta sekä lämpimästä kasvupaikasta. Yhden viimevuotisen taimen läheisyydessä on rypäs uusia ihanuuksia.

Aiemmasta puutarhasta mukanamme tuoma Thalictrum aquilegiifolium - lehtoängelmä on vihdoin onnistunut myös pikkutaimien tuotannossa. Seitsemisen vuotta se on jököttänyt tuolla potagerin alalaidassa ja vasta tänä vuonna löysin kaksi pientä tainta. Nämäkin pääsevät siis parempaan talteen, sillä lehtoängelmän vaaleanpunainen kukkapilvi on mitä ihastuttavin =)

Astrantia major "Primadonna" - Isotähtiputki on tuottanut neljä vankanoloista pikkutainta, nyt päästään näitäkin vähän laajentamaan. Oi tätä onnea ihanaista, aarre toisensa perään =)

Punahatut ovat aina viihtyneet meillä ja pieniä siementaimia voi parhaimpina vuosina olla jopa sadoittain, jollei muista ajoissa leikata kukkavanoja. Tänävuonna pikkuruisia on hillitymmin. Echinancea purpurea "Magnus" - Kaunopunahattu on kukinnoltaan ja kasvutavaltaan kovasti ylväs ja kaunis, joten nämäkin taitavat päästä purkitukseen ja odottelemaan uutta sijoituspaikkaa.

Hakuropajun alla on myös muhevat oltavat ja keskiympyrän penkistä voi löytää yhtä sun toista, mutta löydöistä parhaimpia ovat Liatris Spicata - Valkotähkän hieman ruohotupasta muistuttavat pikku taimet.

Potagerin keskikäytävällä asusteleva Thalictrum speciosissimun - Siniängelmä on luonnonmukaisempaa sukulaistaan lehtoängelmää kovempi huolehtimaan kylvöpuuhista. Pienten sormustikukkien tainten joukosta voi löytää aavistuksen sinertävälehtisempiä siniängelmän pikkutaimia. Viktoriuksessa on jo jemmassa yhdeksän löytölasta ja täältä niitä on tulossa lisää.

Rakkauteni tyräkkejä kohtaan on vuosi vuodelta syventynyt. Viktoriuksessa on upeasti itäneet tämän vuoden kylvökset ja täällä kehäkukan taimien joukossa tuntuu olevan ainakin kolme Eubhorbia palustris - Rantatyräkin tainta.

Ja lopuksi vielä kauan odotettu ihanuus. Tämä on viime vuonna istutetun Asclepias speciosa - Tähtisilkkiyrttin maasta työntyvää kasvustoa. Viime vuonna nämä eivät ehtineet kukkia ja tänä keväänä luulin jo menettäneeni nämä talven aikana, mutta mitä vielä. Nyt terhakkaa kasvustoa pukkaa kohti auringonvaloa. Voi miten kevät ja alkukesä onkaan ihanaa kun voi löytää kaikenlaista. Joten ei muuta kuin tarkkuutta kitkentäpuuhiin, rikkaruohojen seassa voi odottaa ties millainen yllätys =)

↧

Kurpisojen vankistumista odotellessa

June 3, 2015, 3:50 am

≫ Next: Kukkia, hurjasti omenapuun kukkia =)

≪ Previous: Tarkkuutta kitkentäpuuhiin ;)

Kurpitsat ovat vihdoin päässeet Viktoriukseen vahvistumaan. Vähän taimet ehtivät honkkeleiksi ikkunalaudalla kasvaessaan, mutta nyt viimeinen spurtti ennen potageriin pääsyä. Toistaiseksi tuuli riepottelee niin valtaisasti ja yölämpötilat ovat tippuneet hurjan alas, joten suojaisa paikka on nyt tarpeen. Mutta jos ensiviikolla sitten jo kelit hitusen paranisivat ja pääsisi hyötytarhan kimppuun oikein kunnolla. Mutta nyt kitkemään =)

↧

Kukkia, hurjasti omenapuun kukkia =)

June 5, 2015, 2:15 pm

≫ Next: Herkkää, niin herkkää

≪ Previous: Kurpisojen vankistumista odotellessa

Tänä vuonna puut kantavat uskomatonta määrää kukkia - vaan pölyttäjiä ei tahdo näkyä mailla ei halmeilla. Liiallinen tuuli ja viileys verottavat pölyyntymistä. Mutta kukkaloisto on siitäkin huolimatta niin kaunis ja ahh mikä tuoksu kun nenän painaa kiinni kukkiin =) Pikkuinen Emppulainen kantaa melkoista kukkakuormaa nuoresta iästään huolimatta.

Voipäärynä on vuorostaan tyystin kukaton, ei nupun nuppua ei kukan kukkaa.

Vastaavasti toisella puolen potagerin vaakakäytävää kukkii päärynäpuu runsain mitoin. Tänä vuonna tämä päärynä saisi suoda edes yhden makupalan. Tämä on nimittäin potagerin alkuperäisasukki, nyt jo seitsemän vuotta vanha päärynä, jonka nimi on kadonnut vuosien tiimellyksessä. Toistaiseksi kukkia on ollut, mutta päärynöitä ei ole näkynyt vaikka hänellä on muitakin päärynäkavereita potagerissa.

Mutta ilonsa kukissakin =)

Nyppykurjenpolven kaverina potagerissa kukkii vielä kylmäkukat. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna kukkijat ovat viime vuotta myöhemmässä. Huomenna on alkaneen loman kunniaksi oikein superpuutarhapäivä luvassa ja kurpitsat pääsevät vihdoin maahan ja samaan syssyyn moni muukin ruukuissa odottelija =) Oikein ihastuttavaa puutarhapäivää Teille kaikille =)

↧

Herkkää, niin herkkää

June 6, 2015, 11:30 am

≫ Next: Kuorikatetta ja orapihlaja asiaa

≪ Previous: Kukkia, hurjasti omenapuun kukkia =)

Potagerissa on käynnissä herkistelykausi. Suloisia pikku nuppuja, hempeitä sävyjä, tuulessa huojuvia kukkavanoja ja siellä täällä leijuva viettelevä tuoksu. Ahhh. Ei yhtään haittaa kontata ja kitkeä ja samalla nautiskella silmien edessä avautuvaa kauneutta.

Meillä on maatiaisakilleijojen kokoontumisajot. Vaaleanpunaisia mummoakilleijoja, kerrottuja rimpsuhelmoja ja violetinsinisiä ihanuuksia. En ole hennonnut kitkeä akilleijan levittäytyviä taimia ja nyt niitä on kaikkialla.

Akilleijakasvustojen välistä pilkottaa lehtoängelmän ihanaiset nupputertut. Ei siis aikakaan kun vaalenpunainen pilvi aukeaa ihasteltavaksi.

Ja sitten vielä kerrotut vuokot, jotka ovat myös levittäytyneet potagerin muhevassa maassa. Aiemmin en olekkaan huomannut niiden terälehtien takana olevaa purppuran vivahdetta. Oi tätäkin kauneutta. Nämä saisivat vielä pikkuisen levittäytyä niin meillä olisi valkea ruutu potagerissa. En tiennytkään, että vuokot vaeltavat maajuurien avulla ihan yhdessä hujauksessa.

Sadepisaroiden kastelemat unikoiden terälehdet näyttävät hienostuneilta. Melkoista hempeilyä siis tänään =) Huomenna onkin luvassa sitten kuorikaterallia hempeilyn sijaan =)

↧

Kuorikatetta ja orapihlaja asiaa

June 10, 2015, 11:57 am

≫ Next: Voi kukintojen suloisuus sentään =)

≪ Previous: Herkkää, niin herkkää

Ilmassa on kesäloman tuntua, vaikka työt vielä hitusen jatkuvatkin. Mutta nyt on jo voinut upota aamusta iltaan tuonne potagerin uumeniin ja ties mitä on taas ehtinyt tapahtua, suorastaan niin paljon, että kuvat ja postaukset laahaavat huimasti jäljessä. Keväällä istutettu orapihla-aita on alkanut sen verran vihertämään, että aita on selvästikin hengissä. Joten vihdoin ja viimein uskalsimme kärrätä kuorikatereunuksen paikoilleen.

Pensasaidan ja potagerin väliin tuli metrinen kuorikatealue ja aidan ja pellon väliin puolimetriä katetta ja metrinen huoltokäytävä. Ajatuksena on se, että pensasaidan hoitopuuhteet helpottuvat kun kummankin puolen on riittävästi istuttamatonta aluetta.

Mustaa alukangasta totuttuun tapaan ensin alle ja sitten kivireunus pitämään kankaan reunaa paikoillaan ja ei muuta kuin kuorikatetta kärräämään.

Kuorikate pitää myös toivon mukaan maan sopivasti kosteana kuivinakin ajanjaksoina ja muutoinkin aita nousee sitä vasten kauniimmin esiin.

Aidan takareunuksen kuorikatetta ja murskekäytävää tehdessä piti käyttää lautaa apuna, jotta pintamateriaalien rajapinnasta tuli riittävän suora ja siisti. Saas nähdä miten ajan saatossa tässä käy, kun murske ja kuorikate ovat puskusaumassa. No onneksi tämä on sitten jo ei niin paraatipaikalla.

Istutusleikkausta emme uskaltaneet tehdä heti istutuksen yhteydessä. Nyt sitten kun taimiin on alkanut tulemaan vihreyttä latvuksiin olisi luvassa tuo leikkaus. Mitäköhän veikkaatte - paljonko pistetään poikki? Pistetäänkö puolesta välistä vai sen alapuolelta? Nyt kuumia vinkkejä kaivataan kipeästi =)

Kuorikatteen kärräyksen välissä oli pakko myös tirkistellä potagernäkymiä omenapuun takaa =)

↧

Voi kukintojen suloisuus sentään =)

June 11, 2015, 2:27 am

≫ Next: Ikimuistoisessa bloggaajatapaamisessa =)

≪ Previous: Kuorikatetta ja orapihlaja asiaa

Aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Mutta tuuli on edelleen kylmä. Mutta ei hätää =) Sillä potagerissa on käynnissä villisti vaeltavien ihanuuksien tuulessa huojuva tanssinäytös =) Ja näytöspaikkoja on niin runsaasti, ettei oikein tiedä minkä ihanuuden ääreen asettuisi. Mutta yksi ihanimmista on ehdottomasti sinisenvioletit akilleijat valkeaa taloa ja obeliskeja vasten kuvattuna. Tätä kepeyttä voisi vaan tuijottaa ja tuijottaa.

Seassa on yksi viheliäinen villilupiinikin, joka pitää kitkeä ensitilassa, mutta ihan hetken se saa vielä aukoa terälehtiään, ennen hävittämistä.

Lähes sitruunankeltaisena mattoma levittäytyvä sitruuna-ajuruoho luo uskomattoman taustan vaeltaja-akilleijoille.

Sitten maatiaismummoakilleijat ja heidän lumovoimansa. Pönkkämekot ojossa he valmistautuvat kesäpäivän vastaanottoon. Oi ihanuutta =)

Sillävälin toisaalla, ruusukukkulan kupeessa pikkuruiset japaninakilleijat availevat nuppujaan.

Ja takaisin potageriin. Valkeiden vuokkojen meri valloittaa. Viimeksi esittelyssä oli kerrotut ja nyt aivan yksinkertaiset maatiaiset, joden nimestä ei ole hajuakaan.

Tapahtumien kirjo ja rikkaus on niin runsasta, että melkein meinaa aina jotain ihmeellistä jäädä näkemättä. Vastahan kylmäkukat kukkivat ja nyt jo tilalla on uskomattomat karvapallurat =)

Tillipioni, joka muuten aniharvoin pääsee kuviin on melkein lopettelemassa kukintaansa. Tillipioni asustaa kultatyräkin rinnalla ja voimakas keltainen ja punainen muodostavat yhdessä aika kaamean yhdistelmän. Mutta tämä yksilö on ymmärtänyt kurottaa kaulaansa toisaalle =)

Ja todistajien läsnäollessa ainakin muutama pölytys on tuulesta huolimatta onnistunut =) Ja nyt ei muuta kuin pihalle ja ihanaista puutarhapäivää Teille kaikille =)

↧

Ikimuistoisessa bloggaajatapaamisessa =)

June 14, 2015, 7:14 am

≫ Next: Suuri siivousurakka =)

≪ Previous: Voi kukintojen suloisuus sentään =)

Aurinkoa, naurunhelinää, ihania ihmisiä ja puutarhailua =) Voiko päivältä enempää toivoakkaan? Eilis aamuna kello oli kukonlaulunaikaan soimassa ja auton kokka osoitti kohti Tamperetta heti seitsemänaikoihin. Luvassa oli ihanaa yhdessäoloa ja toinen toistaan upeampia kohteita yhdessä 17 puutarhaajabloggaajan kanssa.

Ensimmäinen kohde oli Hatanpään arboretum entisen Hatanpään kartanon mailla. Ensimmäisenä vastassa oli ihastuttava tulppaaniyhdistelmä. Lyhyempää vaaleanpunavoittoista ja pidempää punaista. Tällainen yhdistelmä näyttäisi upealta meidänkin potagerin sisääntulossa. Korkeusero ja väriyhdistelmä oli niin nappiin kuin olla ja voi. Ja heti tulppaani ihastuksen jälkeen näkyikin jo ensimmäinen bloggarituttu Piia Anneli Aamukastetta puutarhassa blogista ja pian paikalle saapui myös koko puutarhataipaleeni mittainen blogiystävä Pioni Anun puutarhasta. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että päivästä tulisi ikimuistoinen =) Ja pian virtasi lisää blogituttuja.

Sitten lähdimme tutustumaan Hatanpään kartanon puistoalueeseen ja kuin tilauksesta Magnolia Galaxy oli säästänyt muutamia kukkia ihasteltavaksemme. Komeat pilariomenapuut ja aidan sisällä suojissa kasvavat ruusumantelipensaat avasivat kielenkannat ja jutut lähtivät soljumaan iloisen naurun siivittäminä.

Ihastuttaville levähdyspaikoille ei ollut asiaa istuskelemaan sillä huumaavaa katseltavaa oli yllin kyllin tarjolla. Järveltä virtaava tuuli heilutti väliin kasveja niin, että piti auttaa kavereita kuvauspuuhissa ja toimia tuulensuojana =)

Hatanpäästä matka jatkui Pinsiön taimistolle, josta matkaan tarttui varmasti tämän kesän kuumin blogikukka morsiusleinikki Ranuculus aconitifolius `Flore Pleno`. Nämä pääsevät potagerin sisääntulopäätyyn yhdessä jo aiemmin torilta hankittujen Tulikellukoiden Geum coccineum seuraksi. Näitä tuntui lähtevän monen muunkin bloggarin matkaan, joten kohta morsiusleinikki valloittaa nettinäkyvyyttä vieläkin enemmän =)

Seuraavaksi saavuimme Suomen Ruususeuran puheenjohtajan Lauri Korpijaakon ruusutarhaan ja vauh =) Täytyy sanoa ihan rehellisesti, että meillä ei kasva kuin vanha juhannusruusu, enkä aiemmin ole niin piitannut ruusuista, mutta Korpijaakon tilalla asenne ruusuja kohtaan muuttui tyystiin. Kierros alkoi varsinaisella botaniikkapläjäyksellä. Kiersimme ruusulta ruusulle ja saimme kuulla ties mitä niiden kasvusta, lisääntymisestä, piikkien määrästä, historista ja tietysti kukista ja huumaavista tuoksuista. Tarina toisensa perään sai ruusukipinän syttymään ja kiinnostuksen ruusuja kohtaan kohoamaan. Laurin puheissa koko ruusumaailma syttyi ikäänkuin aivan uudenlaiseen valoon ja hohteeseen.

Lauri jakoi avokätisesti vinkkejä ja ohjeita ruusujen kasvatukseen. Yksi näppäräntuntuinen niksi pistokkaiden kasvatukseen oli vanhat maitotölkit ja muovihuppu. Pistokkaat saavat tölkkikasvihuoneessa kostean ja suojatun lähdön, kunhan muistaa leikata pienet reijät tölkin reunoille ja muovipussi huppuun.

Pikkuhiljaa ruusuhulluus iski meihin kaikkiin, kun saimme ties mistä ihanuuksista pistokkaita. Naurinremakka ja ihastuksenhuudahdukset täyttivät tienoon kun kuljimme ruusulta ruusulle vesiämpärin, maalarinteipin ja talouspaperitollojen kanssa ja kirjasimme ylös pistokkaiden nimiä ja tietoja =)

Ja sitten väliin tietysti kuvattiin =)

Lopuksi kaupan oli vielä Leif Blomqvistin Pohjoisen ruusut kirjaa ja pitihän se meillekin hankkia. Ja vieläpä oikein Lauri korpijaakon omistuskirjoituksella. Tästä se tie ruusujen sydämiin siis alkaa.

Ja päivä huipentui ihanan Lauran puutarhaan ja herkkupatojen ääreen. Laura Elämää paratiisinpalasessa blogista oli toiminut pääorganisoijana koko tapaamiseen ja ei voi muuta kuin näin blogin välityksellä lähettää Lauralle lämmin halimus vielä näin jälkikäteenkin. Sillä päivä oli niin onnistunut ja innostava kuin päivä vain voi olla ja kaiken kruunasi ihana piknik Hatanpään suuren tammen alla sekä hersyvä yhtessä vietetty aika ihanien ihmisten seurassa niin retkikohteissa kuin Lauran ulkoverrannalla herkullisen keiton ja pataleivän äärellä.

Lauran kivikkopuutarha oli täynnä ihanuuksia =) Sieltä täältä pilkisti ihanainen pikku bellis, hurmaavat täydessä kukassa olevat maanpeitekasvit tai supersuloinen kerrottu kurjenpolvi.

Ja tietysti jakopaloja oli tarjolla. Pinkki rönsyleimu vei monen bloggarin sydämen mennessään

Ja meille lähti palanen tarhatyräkkiä =)

Kiitos kaunis vielä meidänkin puolesta kaikille mukana olleleille =) Teidän kaikkien kanssa oli ihanaa jutella ja jakaa puutarhahöperöiden juttuja, nauraa ja viettää yhdessä aikaa - puutarha-aikaa =)

Kiitos kaunis =)

Pioni Anun puutarha, Piia Anneli Aamukastetta puutarhassa, Cheri Autuas olo, Kesätuulia Mutamäki mustikoilla, Kati Oravan kesäpesä, Riina Versoja vaahteramäeltä, Saila Kivipellon Saila, Between Rikkaruohoelämää, Marja Suvikumpu, Kesäkukka Kosmosta ja leijonankitaa, Kati Katin kanssa, Molley Jonnin joutavaa, Kurjenkello Pienen pihan suuria unelmia

↧

Suuri siivousurakka =)

June 15, 2015, 4:18 am

≫ Next: Korpijaakon ruusupistokkaat

≪ Previous: Ikimuistoisessa bloggaajatapaamisessa =)

Impulsiivisen ja energisen viikon jälkeen on hyvä seisahtua taas perusasioiden äärelle =) Juhannusviikko on kovaa kyytiä etenemässä ja meillä on ollut joka vuosi perinteenä siivota potager juhannukseksi - tuvasta ei niin väliä, mutta pääasia, että potagerissa on siistiä ;)

Potagerin yläkäytävä on aavistuksen vaikeahoitoinen sillä talon ja potagerin välissä on huima rinne ja nurmikko. Nurmikon ja murskekäytävän välinen penger on vain pistolapiolla siistitty ja varsinainen reunus puuttuu. Tänä vuonna päätin trimmerin sijaan kokeilla Fiskarsin Gear Pensasaksia tuon reunuksen siistimiseen ja avot. Huomattavasti siistimpää touhua kuin trimmerin kanssa hurruuttaminen. Muutoinkin näin kun käsipelillä reunus tuli siistittyä niin sinne tänne saattoi jättää muutaman sormustinkukan siementaimen.

Apuna hommissa oli kevyt Fiskarsin Solid Puutarhasäkki, johon sai suoraan laiteltua leikatut ruohotuppaat ja reunuksesta tuli kerralla siisti.

Ja lopuksi potagerin ympäriajot Fiskarsin Solid rautaharavalla. Rautaharavalla on syytä hierustaa peippain ottein tuo murskeen pinta sekaisin, jotta pikkiriikkiset rikkojen alut saavat kyytiä ja juuret irtoavat maasta. itseasiassa tein sellaisen puutarhalupauksenkin, että tänä kesänä joka viikon maanantai haraan nuo käytävät niin ne pysyvät siistinä koko kesän ja samalla hartioille tulee hyvää jumppaa =) Saas nähdä kuinka puutarhalupaus pitää =) Mutta nyt kipin kapin takaisin puutarhatöiden ääreen, sillä juhannus on ovella äkimmin kuin arvaammekaan. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille.

Postauksessa näkyvät Firskarsin tuotteet on saatu blogiyhteistyönmerkeissä Fiskars Gardenilta.

↧

Korpijaakon ruusupistokkaat

June 15, 2015, 10:56 pm

≫ Next: Ihania löytöjä ja mopon keulintaa =)

≪ Previous: Suuri siivousurakka =)

Lauantaina Korpijaakon tilalta saamani ruusunpistokkaat ovat olleet hellässä käsittelyssä. Lauantain ja sunnuntain välisen yön pistokkaat saivat oleilla juomalaseissa ja hörpiskellä vettä oikein antaumuksella, sillä osa oli hitusen nuukahtanut pitkän retkipäivän ja matkan aikana, vaikka kuinka olin ne märkiin talouspapereihin käärinyt. Jokainen pistokas sai oman lasinsa, jotta pysyisin järjestyksessä siitä kuka kukin on =) Ja sitten ei muuta kuin purkittamaan.

Korpijaakon Laurin ohjeistuksissa oli kätevä pitkulainen maitotölkki ja siihen muovihuppu. Ehdin jo paukutella henkseleitä ja sanoa, että meillähän noita maitotölkkejä on. Mutta Kylmät alkukesän kelit ovat vieneet maitotölkit valkjanvirikkeenä pönttöuuneissa. Eli oli tyydyttävä perinteisiin ruukkuihin, joissa on juurelle vähemmän kasvutilaa kuin korkeassa maitotölkissä.

Leikkasin istutuspuuhissa vielä muutamia alalehtiä pois pistokkaista ja upotin vartta aika tavalla kosteaan multaan, jotta juurtuminen lähtisi suotuisasti käyntiin. Ja tietysti nimikyltit paikoilleen.

Tässä koko ruusukavalkaadini. Vaikka kuinka yritin olla hillitty noiden pistokkaiden kanssa niin eiköhän niitä sittenkin tullut yhteensä 11 kappaletta ja yksi viiniköynnöksen pistokas siihen vielä päälle.

Istutuksen jälkeen suihkutin pistokkaat huolella, jotta lehtipinnatkin imisivät vettä itseensä ja sitten kummilenksulla puovipussukat hupuiksi. Nyt pikkuriikkiset alut ovat kuin avaruuspuvuissa tuolla Viktoriuksen varjoisassa nurkassa. Ja ei muuta kuin odottelemaan. Tämähän on suorastaan jännittävää ja inspiroivaa. Ruusuille on jo ajateltuna oma ruusukujanteen paikka, joten toivottavasti pikkuiset lähtevät kasvuun.

↧

Ihania löytöjä ja mopon keulintaa =)

June 18, 2015, 3:04 am

≫ Next: Hyvää Juhannusta =)

≪ Previous: Korpijaakon ruusupistokkaat

Siinä he ovat odottamassa maihin pääsyä. Meidän pienet ihanuudet. Eilen oli viimeinen supersiivouspäivä. Nurmikot ajettiin lyhyiksi ja trimmeri hyrisi mojovat kahdeksan tuntia yhtä kyytiä. Taisin ajaa kokonaiset 5litraa kaksitahtista taivaan tuuliin siistiessäni tilusia. Huh - mutta nyt on muototarhan alue vihdoin maantasalla ja kaikki muutkin hankalat alueet trimmattu.

Tänään vuorostaan sataa oikein urakalla, joten on vihdoin aika tehdä sisähommia, vaikka nämä eivät sitten niin millään tuntuisi maistuvan. Vaan mieli tekisi istuttamaan uusia tulokkaita.

Viikko sitten hankin paikalliselta torilta perinteisen tulikellukan taimia. Niihin liittyy erityisesti muistoja lapsuudesta. Muistan kuinka istuin äitini tädin puutarhakeinussa ja edessä avautui ihanasti tuulessa huojuvat tulikellukat ja niitä oli paljon =) Aivan oranssina merenä. Samaan hengenvetoon torilta tarttui muutama luhtaesikon taimi. Sitten Ihanaiselta puutarhabloggaajien retkeltä hankin morsiusleinikkejä. Maltillista eikö totta =) Mutta sitten mopo keuli ja pahemman kerran. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli vain pikaisesti piipahtaa Tammisaaressa eräällä taimistolla ja sieltä löysin ihanat kerrotut idänkurjenpolvet, sinisiä kaukasian törmäkukkia ja valkoisia rönsyleimuja. Eikä siinä vielä kaikki. Vaan hurvittelin Billnäsin taimistolle ja voi apua! Siellä se sitten olikin menoa. Palvelu oli ihanaa ja juuri niitä taimia, joita meiltä puuttui. Niin voitte varmaan arvata loput.

Salon torilta:

Geum coccineum (Tulikellukka)

Primula sieboldii (Luhtaesikko)

Pinsiön taimistolta:

Ranunculus aconitifolius (Morsiusleinikki)
Vesterby handelsträdgårdilta:
Geranium himalayense plenum (Idänkurjenpolvi)

Phlox stolonifera alba (Rönsyleimu)

Scabiosa caucasica perfecta (Kaukasiantörmäkukka)

Billnäs Gardenilta:

Codonopsis clematidaea (Lamopeikonkello)

Rudbeckia occidentalis `Black Beauty`(Mustahattu)

Echinancea Secret Romance (Punahattu)

Allium senescens (Vuorivalkosipuli)

Heliantnemum `The Bride`(Päivännouto)

Euphorbia griffithii "Fire glow" (Himalajan tyräkki)

Kalimeris incisa "Blue Star" (Japanin asteri)

Veronica gentianoides (Unelmatähdyke)

Hernepensaskujanteen kasvilista

Voi kumpa taimistot pikkuhiljaa alkaisivat panostaa vähän erikoisempiin kasveihinkin. Ymmärrän toki, että pihan perustajat hankkivat kestäviä peruisperennoja, mutta väliin olisi kiva tehdä tuollaisia ihastuttavia löytöjä kuin Billnäsin Gardenilta. hatunnosto siis ystävälliselle ja palvelvelualttiille Tiinalle Billnäsiin =) Aivan vielä en Juhannuksia toivottele koska täällä on niin läpeensä kurja keli, mutta josko huomenissa vaikka jonkin kivan kuvan kera =) Huomiseen siis =) Ja niin muuten vielä sen verran, että mitä ihania löytöjä ja mistä Te olette viimeaikoina tehneet?

↧

Hyvää Juhannusta =)

June 19, 2015, 7:10 am

≫ Next: Perfektionisti potagerissa ;)

≪ Previous: Ihania löytöjä ja mopon keulintaa =)

Idänunikot ovat puhjenneet juhannuksen kunniaksi kukkaan =) Näiden mytä toivettelemme kaunista ja mukavaa juhannusta Teille kaikille =)

↧

Perfektionisti potagerissa ;)

June 26, 2015, 10:21 am

≫ Next: Ruusukukkulalla kukoistaa

≪ Previous: Hyvää Juhannusta =)

Juhannukset ja juhlapyhät menivät menojaan ja tämä viikko on ahkerasti pakerrettu potagerin kitkennän parissa. Viime kesänä tehty laajennus ja potagerin ns. "loppupää" alkaa pikkuhiljaa saamaan oikean muotonsa. Siniset kurjenmiekat kukkivat ja istutusalueet ovat rehevöityneet kivasti. Potagerin vaaka-akselin päädyssä on vanha puutarhapenkki, joka pitäisi jossain vaiheessa uusia joksikin kivannäköiseksi ja potageriin paremmin sopivammaksi. Mutta nyt se tönöttää ikäänkuin merkkinä käytävän päättymisestä.

Nuorimmainen väitti tässä yksi päivä, että olen perfektionisti tuon potagerin suhteen. Mene ja tiedä, mutta potagerin säntillisyys asettaa mielestäni sille tietyn laatuvaateen myös tuon rikkaruohopitoisuuden suhteen ja mikä onkaan mukavampaa katseltavaa kuin harattu ja kitketty kokonaisuus. Polvet hellänä olen konttaillut ja kitkenyt kukkapenkkejä. Kitkennän jälkeen haraan mullokset kuohkeiksi kolmipiikkiharalla. Haraaminen tekee muutoinkin maalle hyvää, etenkin näin sateisena vuotena kun maa tuppaa tiivistymään.

Aivan tuota pikaa päästään nauttimaan ensikertaa ritarinkannusloistosta. Sillä viime kesänä istutetut 30 uutta lajia ovat valmistelleet jo kovasti nuppujaan. Huh - vähän suorastaan jännittää miltä lopputulos näyttää =)

Keskiympyrään saapui edellisillalla pikkuisia maatiaispioineita - voih kuinka ne ovatkaan kauniita.

Nepalinhanhikki on tehnyt lupaavasti siementaimia ja saamme oikein kunnon kasvuston näitä ihanuuksia.

Iisoppi on hirmuinen siementäjä ja levittäytyjä. Iisoppia tuli kitkettyä monta monituista ämpäriä tunkioon ja jälleen iisoppireunus näyttää kohtalaisen siistiltä.

Ja mikä parasta sateinen kesä on suosinut kohopenkeissä kasvavia mansikoita ja tämän kesän sato on varmasti ennätyksellinen samoin pensasmustikat kiittävät sateesta. Meillä on muuten satanut toukokuussa 96 mm ja nyt kesäkuussa 104 mm - aika hurjaa vai mitä? Naapurit pitävät tarkkaa kirjaa sateista ja saan aina kuukausiraportin sadetilanteesta. Eipähän ainakaan tarvitse kastella mitään =)

↧