Ruusukukkulalla kukoistaa

June 27, 2015, 12:57 pm

≪ Previous: Perfektionisti potagerissa ;)

Sinivaleunikko Meconopsis betonicifolia Alba viihtyy kuivahkolla ruusukukkulalla ja luvassa on melkoista kukkaloistoa ainakin nupuista päätellen. Sinivaleunikko on kasvanut pituutta lähes metrin ja nuppuja on useammassa tasossa pitkin kukan vartta. Näitä haluan ehdottomasti lisää kukkulalle, joten pitää ottaa siemeniä jemmaan.

Ruusukukkulalla on myös vaalea tarhakullero Trollius cultorum "New Moon". Joka sekin on pärjännyt hyvin suuren männyn suojissa.

Ruusukukkula on pieni, kallioinen kukkapenkki meidän Viktoriuksen nurkalla. Sen hallitsevin kasvi on kansakoulunaikainen juhannusruusu, joka on parhaillaan aloittelemassa kukintaa. Tuossa kuvan vasemmassa alalaidassa on sinivaleunikko komeana =) Kohta kukkulalla aloittaa kukintansa valkoinen ritarinkannus ja pikkuhiljaa kesän edetessä valkeat koreakärsämöt asettuvat myös valkeaan loistoonsa. Ruusukukkula on täynnä valkeita ihanuuksia, joskin jotain ihanaa valkoista vielä sinne mahtuisi =)

Ja tuoksu on aivan huumaava =) Näin paljon kukkia ei juhannusruusussa olekkaan aiemmin ollut. Ihanaa retkipäivää huomiselle kaikille puutarhahöperöille =)

↧

Pitkäkorvan kaverina =)

June 29, 2015, 1:23 am

≫ Next: Treffeillä ritarien kanssa =)

≪ Previous: Ruusukukkulalla kukoistaa

Potagerin uumenissa kontatessa ja kitkiessä voi kohdata kaikkea ihmeellistä ja ihanaa. Unikot ovat tänä kesänä kiitollisesti tarjonneet silmänruokaa ja nyt niitä on tuolta Viktoriuksesta tulossa lisääkin melkoisesti. Ajattelin jopa tehdä vielä yhdet unikkokylvökset tälle kesälle. Sillä lämpimässä ja kosteassa ne itävät ihan hujauksessa.

Porkkanarivion lomasta näin kaverin korvat. Me olemnme nyt kohdanneet lähes päivittäin ja pitkäkorva selvästikin kuuntelee kun sille juttelee lempeitä. Joskin ei pitkäkorvat niin kovin ihania vieraita tuolla potagerissa olekkaan. Mutta tämä pitkäkorva on erityinen =) Väliin kohtaamme aamuisin kanitarhan kukkamaan raparperin lähettyvillä ja sitten iltapäiväisin täällä potagerin puolella.

Mutta nyt kitkemään, sillä potagerin suuriivous on aivan näillä näppylöillä valmis =) Juhuu =)

↧

Treffeillä ritarien kanssa =)

July 1, 2015, 3:07 am

≫ Next: Tikkailla tirkistelemässä

≪ Previous: Pitkäkorvan kaverina =)

Lähtölaskenta on muuttumassa melkoiseksi kukkaloistoksi. Viime vuonna siemenestä kasvatetut ritarinkannukset aukaisevat kukkiaan kilvan. Muutamat toki pitävät vielä jännityksessä. Tässä ritarinkannustunnistukseen hieman opasta. Tällaista on siis luvassa =) Tunnistus näyttää kylläkin vähintäänkin katastrofaaliselta. Vain ritareiden keskihapsujen väreistä voi päätellä kuka kukin on. No onneksi jossain arkistojen uumenissa on jonkin sortin kartta siitä mitä mihinkin istutin. Pitänee siis etsiä kyseinen lappunen käsiin hyvinkin pikapuoliin.

Tämä valkoinen ritari näyttää yhdessä punertavan tulikukan kanssa superviehättävältä =)

Tässä ihanainen tulikukka ja taustalla valkea ritari =)

Ja tässä kerrottu Kauppilasta hankittu ritari. Voihan ritarit sentään. Nyt äkkiä ulos katsahtamaan onko potageriin saapunut lisää ritareita =) Sillä täällä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja se tietää uusia kohtaamisia ;)

↧

Tikkailla tirkistelemässä

July 4, 2015, 10:26 am

≫ Next: Todellista rakkautta =)

≪ Previous: Treffeillä ritarien kanssa =)

Huh hellettä =) Vaikka kohta se taitaa jo taas olla tipotiessään. Meillä on ollut tänään supermukava päivä. Ensin aamupäivällä puutarhavieraita, britakakkua ja mukavaa rupattelua. Sitten sohvalla löhöilyä ja vanhojen English Garden lehtien selailua ja inspiroitumista ja sitten tikasralli pitkin potageria.

Nuorimmaisen kanssa kannettiin iltapäivällä jättimäiset A-tikkaat potageriin ja tutkittiin miltä ryöpsähtänyt potager näyttää yläilmoista. Vuoroin kumpikin piti tikkaista kiinni ja vuoroin killuttiin yläilmoissa kuvaamassa. Potager on nimittäin ryöpsähtänyt sellaiseen kasvuun, että maasta katsottuna rakenne katoaa valtaisan kasvimeren alle etenkin tuolla potagerin vanhimmassa ja keskimmäisessä osassa.

Knautiat kurottelevat kukkavanojaan niin korkeuksiin kuin käytävillekin. pitkien kukkavanojen päissä huojuvat hennon lilat ja roosastavat pallurat näyttävät jotenkin romanttisilta.

Siellä täällä nousee valkeita vanoja, pikkuhiljaa levittäytyviä sormustinkukkia. Niiden kanssa saa olla tarkkana, etteivät valtaa aivan kaikkea. Toinen vitsaus on risteytyminen. Ainut sormustinkukka, jota potagerissa virallisesti on kylvettynä on valkoinen ja tumman purppura pilkkuinen Pam´s Choise. Nyt sekaan on ilmestynyt muutamia tavallisia vaaleanpunaisia. Ne täytyykin kitkeä ensitilassa pois ennen kuin koko kanta on mennyttä.

Potagerin alareunan käytävä laiteltiin viime kesänä kuntoon. Nyt olisi vielä projektina kiviaidan ja käytävän välin kunnostaminen. Siihen on monta ideaa takataskussa, mutta saas nähdä mikä menee toteutukseen. Kiviaidassa majailevien kyytsöneiden takia ainakaan mikään kitkettävä ei tule kuulonkaan. Mutta yhtenä vaihtoehtona ovat kasvulavat ja toisena matala parterre istutus tai istutus + kivetys. Täytynee puntaroida vielä =)

Potagerin ja heinäpellon välinen osuus on pikkuhiljaa vankistunut ja kasvillisuus rehevöitynyt. Myös jokunen viikko sitten alasleikattu orapihlajapensas on saanut tuulta purjeisiin ja kohta aita on runsaassa kasvussa. Josko sitten jonakin vuonna tuossa vasemmassa laidassa tuolin takana kohoaisin sellainen parimetrinen aita. no siihen on aikaa. Jostain luettiin, että aidan kasvatus kestäisi seitsemisen vuotta. huh. Yhtä pitkään siis kuin potagerin rakentaminen.

Päädyn espalierympyrää on korjattu moneen otteeseen ja yläilmoista tarkastelu paljastaa jälleen karun totuuden ympyrävivetyksen toispuoleisuudesta ja käytävän vingertämisestä. Tässä tarvitsee vielä kerran viritellä harppilanka ja mittalangat ojennukseen ja fiilata kivet kuntoon. Tällaista tämä potagerin pitäjän arki on ;) Mittaamista ja tuunaamista.

↧

Todellista rakkautta =)

July 6, 2015, 9:25 am

≫ Next: Valkeita viettelyksiä =)

≪ Previous: Tikkailla tirkistelemässä

Ritareita ihastellessa mieleen tulviin Jordi Savallin sävelet. Olen aiemminkin postannut Jordi Savallista. Potagerin sydämessä sykkii rakkaus historiallisiin puutarhoihin ja viehätys renesanssiajan taiteeseen ja tarinoihin. Ja rakkaus tuohon historiaan on jotenkin kokonaisvaltaista. Siihen kuuluu musiikki oleellisena osana. Koska musiikki on ikään kuin silta tunnetiloihin ja tarinoihin. Itseasiassa minulla on erinäisiä soittolistoja, joita kuuntelen aina tehdessäni postauksia. Puutarhaan, eri vuodenaikoihin, eri kasveihin jne. liittyy erilaisia tunnetiloja. Ritariaikaan liittyy aina katalonialaisen säveltäjän Jordi Savallin sävelet.

Potagerin keskikäytävän päätepistessä hohtaa valkeana ja viattoman puhtaana Atholl nimiset ritarinkannukset. Näiden kukkien mustat pisteet eivät ole voimakkaat vaan erottuvat läheltä tarkasteltuna hennon harmahtavina. Ritarinkannuksilla on ominaista, että niiden kukkien keskustojen mykeröt ovat eri värisiä. Valkean ritarin kukkavana on ilmava ja kohtalaisen harva. Samoin kuin tuon alla olevan taivaansinisen ritarin Crown Jewelin.

Crown Jewelin keskimykiö on vuorostaan aavistuksen kellanrusehtava. Ritarit vaativat pitkää ja harrasta tarkastelua, jotta niiden kauniit vivahde-erot huomaisi =)

Hentojen taivaansinisten lisäksi ritareita on aina violettiin vivahtavista huikeisiin ultramariinin sinisenä loistaviin yksilöihin. Sininen kuvasti keskiajalla uskollisten palvelijoiden pyyteettömyyttä ja todellista rakkautta. Tähän lienee monia syitä. Mutta sinisen vivahteet, niiden raikkaus, puhtaus ja sävykkyys vievät sydämen kerta toisensa jälkeen myös täällä kotipotagerissakin. Sinisyydessä on jotain sellaista missä silmä lepää.

Pink Ruffles on hentoisen vaaleanpunertava pikkuritari. Toisinaan ritarit jäävät kyhykäisiksi kukinnoiltaan. Saattaa olla, että vuosien oloon tämä hentoinen ihanuus saa itsensään lisää pituutta, mutta tänä vuonna mennään noin 40 cm mitalla.

Ritarien viihtyessä niistä kasvaa suuria pehkoja. Ritarit rakastavat auringonpaistetta ja hikevää hiekkamultamaata ja silloin tällöin pollenpotkua ravinnoksi. Meillä potagerin maa on hikevää ja kuivinakin kesinä maa pidättää itsessään sovivasti kosteutta, mikä osaltaan vaikuttaa perennojen viihtymiseen. Highlander "Sweet Sensation" on hankittu pikkiriikkisenä taimena Kauppilalta ja nyt vuosien jälkeen se on jo näin komea.

Tässä näkee vähän ritareiden kasvutapoja. Tuo ensimmäinen säihkyvän sininen omaa tiiviin ja runsaan kukkavanan ja ylvään rungon. Kun taas seuraava ritari on tuollaista lyhyempää sorttia. Sen kukkavana on leveä ja lyhyehkö ja lehvästö tiivis. Sitten tuo vaaleasininen lukeutuu noihin ilmaviin ja harvahkoihin ritareihin, joilla on kylläkin pituus kohdillaan.

Tässä vielä hitusen ritareiden loistoa potagerin pääteistutuksessa.

Sen lisäksi, että ritareiden ulkomuoto vaihtelee niin myös niiden kukinta-ajoissa on jonkinverran eroja. Meillä jo vuosia viihtyneet "Centurion rose F1 Hybridit"vasta kasvattelevat nuppuvanojaan. Nämä ovat pidempivartisia ja lähes ihmisen korkuisia ritareita. Ja ahh- niin kovasti kovasti suloisia väritykseltään. Aivan ehdottomia lemppareita. Niistä sitten taas oma postaus kunhan pääsevät kukinnan alkuun.

Pacific Astolat kukkii parhaillaan Kanitarhan kukkamaalla ja siinä on selvästikin eniten punaiseen vivahtavaa. Kanitarhan kukkamaa on potageria huomattavasti kuivempaa ja köyhempää maata, mikä näkyy tämän ritarin heikkoluontoisuutena. Täällä tarvitsisi ehdottomasti tehdä vähän maanparannustoimia, jotta hänen uljautensa pääsisi täyteen kukoistukseen.

Tällaista ritarirakkautta tänään =) Ehdin sentään kuvaamaan uljaan ritarijoukkoni ennen kuin aurinko vetäytyi pilveen ja uhkaavat pilvet rantautuivat ritarien ylle. Nyt on pieni pala kesää ja suurta suloisuutta säilöttynä sadepäivien varalle =)

↧

Valkeita viettelyksiä =)

July 7, 2015, 10:16 am

≫ Next: Tuulessa keinuvia unikoita

≪ Previous: Todellista rakkautta =)

Vuosi vuodelta olen ihastunut enemmän ja enemmän valkeisiin kukkiin. Jopa siinä määrin, että myöhäisherännäisenä olen alkanut haaveilemaan kuutarhasta. Instagramin puolella jokunen päivä sitten kohtasin sattumalta ihastuttavan ruotsalaisen kirjankin valkeista puutarhoista ja napsasin kuvan talteen. Drömmen om en vit trädgård vaikutti kannen perusteella niin ihastuttavalta ja inspiroivalta, että pitänee varmaan meillekin tilata.

Kermanvalkoiset "Snow Quuen" siperiankurjenmiekat ovat levittäytyneet kiitettävästi ja kukintojen kauneus on häkellyttävän raikas etenkin valkeana hohtavaa hakuropajua vasten. Myös jättipoimulehtien kirpakka keltaisuus toimii uskomattoman hyvin taustana yhdelle jos toisellekin kasville.

Pensaskärhön höytyväiset kukkapilvet ovat myös kauniisti levittäytyneet. Isotähtipiikkiputken vaaleanpunaiset kukinnot näyttävät herkiltä suurta valkeaa pensasta vasten.

Samoin kuin mooseksenpalavapensas, josta on muodostunut pikkuhiljaa yksi ehdottomista lemppareistani. Tänä vuonna hankin tuon vaaleanpunaisen lisäksi valkeakukkaisia mooseksia potageriin.

Knautian pikku kukkapallerot vuorostaan ihastuttavat ja vihastuttavat yhtä aikaa. Palluroiden herkkyys ihastuttaa, mutta knautian yltiöpäisen pursuava ja suorastaan tilaa-ahnehtiva kasvutapa vihastuttaa. Mutta silti knautia on ja pysyy tuolla potagerin alalaidassa.

Törmäkukkavalikoimamme on tänäkin vuonna hieman laajentunut. Nyt törmäkukkia löytyy jo viittä eri sorttimenttia. Niiden kukinto muistuttaa kovasti knautian kukintoa, mutta kasvutapa on toisenlainen. Suht matalahkoina ja hillittyinä pikku pensaina ne toimivat vallan kivasti valkoisten ketoneilikoiden ja vaaleanpunaisten neidonkurjenpolvien seurassa. Potagerin sisään mahtuu runsaasti erilaisia väriyhdistelmiä ja erilaiset yhdistelmät tuottavat vuosittain jonkinsorttista löytämisenriemua =) Mitkä ovat Sinun puutarhasi ihanimmat yhdistelmät tai uusimmat löydökset?

↧

Tuulessa keinuvia unikoita

July 9, 2015, 6:33 am

≫ Next: Cherub ja Claire sekä muut ihanuudet

≪ Previous: Valkeita viettelyksiä =)

Voihan keskikesän ihanuus ja kukkapostaukset. Tässä vaiheessa kesää tuntuu, että päivät lipuvat seesteisesti. Pikkuhiljaa yhä uusia ja uusia kukkijoita ilmaantuu niin potageriin kuin muillekin kukkamaille.

Yksivuotiset unikot ovat saaneet rauhassa siementää ja tässä sitten on tulos. Pikkuhiljaa ne ovat vallanneet potagerin ylänurkkauksen sekä talonvierustan kukkapenkin. Punaiset kukkaset keinuvat tuulessa ja värjäävät muutoin punattomaan potageriin punaisen "korvan" aivan kuin lehden reunaan taitetun merkin.

Toisenlainen tummanpuhuvampi yhdistelmä löytyy talonvierustan kukkapenkistä. Siellä samaiset unikot ovat levittäytyneet purppuralännenheisiangervon ja mustaseljan siimekseen. Suklaanruskeat lehdistöt luovat jännittävää tunnelmaa unikkomereen. . Puutarha on tällähetkellä täynnä toinen toistaan ihmeellisimpiä löytöjä =)

↧

Cherub ja Claire sekä muut ihanuudet

July 11, 2015, 9:19 am

≫ Next: Tyräkkejä keräilemässä

≪ Previous: Tuulessa keinuvia unikoita

Tänä aamuna potagerissa soi paholaisen viuluniekan itse Niccolo Paganinin säveleet Yngwie Malmsteenin tulkintana. Paganinia ja Yngwietä yhdistää käsittämätön taituruus ja intohimo musiikkiin. Näiden ritarinkannusten sielunelämään on selvästikin juurtunut pala tuota ihmeellistä intohimoa. Niin vuolaita, sävyrikkaita ja kiehtovia ne ovat aivan kuin taiturimaisimmat säveleet ja sävelkulut. Joten niiden tarkastelu vaatii ilman muuta intohimomuusiikkia seurakseen =)

Olkaa hyvä - vielä siis kerran arvon ihanaisuuteni marssivat esiin. Kermanvalkea ja ahh niin täyteläinen Butterball valloittaa runsaan vuolailla kukillaan

Seuranaan vaaleat unelmat Cherub ja Claire

Ja ylväs kruunun jalokivi

Ripaus purppuraa ja auringonvalossa kylpevää kauneutta

Ihanaista laventelin sineä

Sinistä kullanruskein keskustoin ja valkeaharmain keskustoin =)

Ja jälleen valkeutta ja purppuraa - voi ihanuutta. Taidan hukuttaa teidät ritareihin, mutta minkäs teet kun niiden kukinnot ovat paraikaa uhkeimmillan. Ja pahamaineiseksi asian tekee se, että osa on vieläkin nuppuasteella, joten ritareita on vieläkin luvassa lisää. Mukavaa lauantai iltaa Teille kaikille ja ehdotan kaivamaan Youtubesta tai Spotifystä esiin tuon Paganinin ja Yngwien säveliä ja uppoutua ihan vaikka hetkeksi =)

↧

Tyräkkejä keräilemässä

July 12, 2015, 6:15 am

≫ Next: Suussasulavia herkkuhetkiä

≪ Previous: Cherub ja Claire sekä muut ihanuudet

Jotenkin meissä on keräilijänvikaa. Keräilyvimma itselläni juontaa jo lapsuuteen, jolloin keräsin intohimoisesti postimerkkejä. Niitä oli kansio kaupalla ja toinen toistaan ihanampia ja ihmeellisempiä merkkejä. Olin keräilypiireissä etulyöntiasemassa kun äitini oli pankissa töissä ja sain sitä kautta toinen toistaan ihmeellisimpiä merkkejä. Kulkihan kaikki silloin maapostin kautta. Toista se on nykyään. Keräily ylettyy myös etiketillisiin patenttilasipulloihin ja ihaniin puutarhan lasikelloihin. Mutta itse puutarhassa keräilyn alla on myös monta monituista lajia. Ritarinkannusten ohella aivan ehdottomat ykkössijaa pitävät lempparini - tyräkit =)

Tyräkit ovat jostain kumman syystä vieneet sydämeni tyystin. Tyräkit ovat yksi maapallon laajimmista kasvisuvuista ja niihin lukeutuu huikeat 2160 lajia yltympäriinsä maapalloa. Vauh =) Tyräkkien ulkoasut vaihtelevat ruohovartisista puihin ja lyhytkasvuisista aina korkeuksiin ulottuviin. Niiden kukinto on vaatimaton ja oikeastaan niiden kasvutapa onkin se mikä juurikin kiehtoo. Niille tunnusomaista on valkoinen maitiaisneste, joka valuu esim. oksia kukkakimppuun taitellessa. Maitiaisneste on hurjan myrkyllistä ja voi aiheuttaa ihottumaa ja pahimmassa tapauksessa jopa sokeuttaa silmään joutuessaan. Täytyy siis olla hitusen varoillaan tyräkkejäkin käsiteltäessä.

Tyräkit muodostavat kukinnan jälkeen muhkeat siemenkodat, jotka ampuvat siemeniä hurjankin kauas emokasvistaan. Meillä tyräkit ovat intoutuneet myös levittäytymään simentämisen johdosta.

Ylimmässä kuvassa uusimmat siemenhankinnat: Lumityräkit Euphorbia marginata `Summer Icicle` ja `Kilimanjaro`. lumityräkkejä esiintyy pääasiassa Canadassa. Sitten löytyy manteliyräkki Euphorbia amygdaloides purpurea ja mesityräkki Euphorbia mellifera. Siinä missä ritarinkannuksia on vaikea löytää taimistoilta niin myös tyräkkejä on kovasti huonosti saatavilla, lukkunottamatta perinteisiä kultatyräkkiä ja rantatyräkkiä.

Tässä ovat vuorostaan tämän kevään kylvökset rentotyräkki Euphorbia myrsinites, hoikkavahatyräkki Euphorbia Characias ssp. "Wulfenii" ja kesäkuun bloggaajatapahtuman Lauralta saatu tarhatyräkki Eubhorbia cyparissias. Rentotyräkkiä ja hoikkavahatyräkkiä on kumpaakin noin 50 tainta. Tyräkkien siemenestä kasvattaminen on mukavaa puuhaa, koska siemenet itävät varmasti noin 80%:sti. Koska siemenien kuori on yleensä kova niin liottaminen tai kynsifiilalla fiilaus edesauttaa itävyyttä.

Kylvöksistä on hyvä ottaa kuvia pikkutaimina. Kevään rikkaruohojen kitkentä helpottuu kummasti kun tunnistaa pienet taimet toisistaan. Samoin pikkiriikkisiä itsestään kylväytyneitä taimia on kiva kaivaa talteen kun tietää kuka kukin on =) Tämä pienokainen on siis rentotyräkki =)

Ja tämä hujopimpi versio on englantilaistakin puutarhalehdistä tuttu hoikkavahatyräkki. Näitä on yleensä komeina istutuksina penkkien läheisyydessä.

Ja tämä tillimäinen hapsuhelma on Lauran tarhatyräkki

Tämä punakukkainen on vuorostaan löytö Billnäsin taimistolta. Himalajantyräkki Euphorbia griffithii "Fire glow"

Sitten vuorossa hentoinen, vähän kuin ruskeaa pitsiä oleva metsätyräkki. Sain pienen alun Saapipalstan Sailalta jo jokunen vuosi sitten ja istutin pienen ihanuuden potagerin keskiympyrään Hakuro-pajun siimekseen. Pikkuinen metsätyräkki on viihtynyt, komistunut ja tehnyt jopa mukavan satsin pikkutaimiakin, jotka ovat Viktoriuksessa varttumassa ja odottelemassa uutta sijoituspaikkaa.

Ja lopuksi vielä tutummat ja tavallisemmat, joskin eivät yhtään sen vähäisemmät. Hänen komeutensa rantatyräkki Euphorbia palustris. Komeaa ja suurikasvuista rantatyräkkiä käytetään myös maanpuhdistustoimissa ja sitä on käytetty myös jonkin verran julkisissa puistoistutuksissa. Yltöisten MTT:n luonnonvarakeskus on tutkinut rantatyräkin ja kultatyräkin kestävyyttä julkisissa istutuksissa.

Rantatyräkin limekeltaisuus on ihastuttavan raikas, kypsyvät siemenkodat ovat muhkeita ja kukintojen varret hennon vaaleanpunaisia. Meillä nuo rantatyräkit kasvavat vyötärön korkuisiksi tai jopa vähän siitäkin korkeammalle.

Lopuksi vielä meidän perustukikasvi kultatyräkki Euphorbia polychroma. Kultatyräkistä meillä on kahta eri sorttia. Toisessa on hitusen punasemmat nuo siemenkodat kun taas toisessa selkeästi vaaleammat. Nämä pikkutyräkit toimivat mainiosti jättipoimulehtien kanssa tukikasvillisuutena mm. ritareille, sormustinkukille ja muille hujopeille. Tässä tällainen pikkupläjäys tyräkeistä. Tiesittekös muuten, että joulutähti on tyräkki =) Mutta sitä tyräkkiä kylläkin suorastaan inhoan. Onneksi puutarhassa on valinnanvapaus keräillä juurikin niitä, joista sattuu pitämään =)

↧

Suussasulavia herkkuhetkiä

July 14, 2015, 1:14 pm

≫ Next: Kottikärryllinen kukkia =)

≪ Previous: Tyräkkejä keräilemässä

Tänään kitkennän lomassa iski jotenkin hillitön herkkuhimo, eikä sitä yhtään hillinnyt lähistöllä olevan herkkupuoti Opaliinan Facebookiin pompsahtaneet päivitykset. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tälläytyä kesken puutarhapuuhien ja startata auto kohti kyliä.

Meitä on vähintäänkin onnistanut kun nelisen vuotta sitten kylämme vanhan aseman sydämeen avattiin pienoinen kahvila ja mikä erityisintä kahvilan kaikki herkut ovat lähialueella tuotetuista herkullisista raaka-aineista loihdittuja hyvyyksiä. Opaliina on suorastaan kokonaisvaltainen elämys niin makunautintojen kuin esteettisen silmänruuankin ansiosta. Vanha puutalo henkii lämmintä ja kutsuvaa tunnelmaa, vitriinissä on toinen toistaan upeamman näköisiä herkkuja niin makeaa kuin suolaistakin ja palvelu on mitä ystävällisintä. Joten ei lainkaan hullumpi valinta kitkemisen lomaan =)

Ei ollut kovinkaan vaikea tehdä valintaa herkuista kun ylimpänä vitriinissä oli vähintäänkin taivaallisen näköinen moussekakku tuoreine vadelmineen, ruusunkukkineen ja täyteläisine marenkeineen. Joskin hyvää kakkossijaa piti ihanan keltainen ja herkullisen oloinen prinsessakakku, josta on kuulunut kovasti kehuja pitkin pitäjää. No onneksi sain myös pienen makupalan maistaa siitäkin.

Tänä keväänä kahvilan piha-alueelle on avattu viihtyisä ja romanttissävytteinen puutarhapaviljonki, mikä olikin oiva valinta nautiskeluhetkeen, koska pahaenteisen tummat pilvet liikehtivät taivaalla. Ja saatiinhan sitä sadettakin taas, mutta onneksi saateelta suojassa.

Teekupit saavat olon tuntumaan vähintäänkin kuninkaalliselta.

Etenkin kun haudutettu tee tarjoillaan pöytiin ihanan pullukassa teekannussa.

Ja suussasulavat herkut veivät kielenkin mennessään =)

Opaliinan ruukkupuutarhassa on myös kaikkea ihasteltavaa. Sulassa sovussa vanhoja terrakottaruukkuja, yrttejä ja vanhoja esineitä.

Herkuttelun jälkeen oli sitten toisenlaista silmäruokaa luvassa. Nimittäin Opaliinan kahvilan kanssa samassa pihapiirissä on ihmeellistäkin ihmeellisempi vanhantavarankauppa Maurin Makasiini. Ja taas tuli tehtyä vaikka mitä löytöjä. Pihamaalla oli huikeita vanhoja ikkunoita kasvihuonetarpeiksi. Ruostuneita vanhoja puutarhaportteja ja houkuttelevan oloisia pikkukirjahyllyjä puutarhakirjoille. Vielä ei ikkunat eikä portit lähteneet matkaan, mutta ajatus uudesta kasvihuoneesta sai melkoisesti uutta kipinää.

Opaliina ja Maurin Makasiini löytyvät kantatie 52 varresta, Perniön aseman idyllisestä rautatiemiljööstä.

Arvatkaas muuten maistuiko kitkentä enää tällaisten yleellisyyksien jälkeen =)

↧

Kottikärryllinen kukkia =)

July 28, 2015, 10:30 am

≫ Next: Herkkää hömpötystä =)

≪ Previous: Suussasulavia herkkuhetkiä

Huh - kuin varkain iski muutaman viikon blogitauko. Jatkuvat sateet ovat ajaneet niin sisätöiden syövereihin, ettei suorastaan ole edes tehnyt mieli potageriin ja puutarhaan. Pikemminkin tuli on ritissyt pönttöuuneissa ja lämpö on pitänyt visusti sisällä.

Mutta tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja samalla jokin sisäinen kello tikitti, että työt alkavat kohta. Eipä siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin kipittää ämpärit kourassa potagerin kimppuun ja valmistaa myös se töidenalun härdelliin. Joskus pitää mennä rationaalisuus edellä ja unohtaa esteettisyys, ihanasti ryöpsähtelevä romanttisuus. Nimittäin potagerissa on yhtäaikainen ihanuus ja ongelma. Jättipoimulehdet, nuo lempparini ovat niin mahdottomia tekemään siementaimia, että kukinnot on syytä leikata pois niin kauan kuin vielä ehtii. Samoin on sormustinkukkien laita.

Aamulla potager näytti siis limenkeltaiselta ja sieltä täältä sojotti tuulessa huojuva sormustinkukkavana. Kunnes....

Nyhdin sormustinkukat ja sanoin hyvästit heidän ihanille kelloilleen =(

Ja samaan hengenvetoon limet kukkapilvet saivat kottikärrykyydin tunkioon.

Aika ihanaa vai mitä =)

Kun sain raivuuhommat ohi niin aurinkokin oli jo pilvessä. Potagerin käytävät paljastuivat jälleen näkyviin ja ilme muuttui kertaheitolla jo syksyisemmäksi. Mutta nyt ollaan taas turvassa liialliselta levittäytymiseltä.

Meillä on muuten potagerissa juhlat kovenneet. Yksi aamu kun olin mansikoita poimimassa silmiini katsoi tällainen veijari. Tuossa aiemmin esittelemäni potagerpitkäkorva on mennyt lisääntymään ja näitä palleroita asustaa potagerissa reilut kymmenen. Argh. Nyt juhlinta on jo sitä luokkaa, että anelen paikallisia kettuja herkkupatojen ääreen pikaisesti.

Sillä nämä ahmatit rakastavat sinikatanoita aivan kuin minäkin. Sinikatanoiden ongelma on vain se, että niiden tarvitsi päästä siementämään vuosittain, jotta seuraavana vuonna olisi riittävästi tuulessa huojuvia ihanuuksia.

Myös punajuuret tuntuvat maistuvan.

Onneksi törmäkukat maistuvat huonommille =)

↧

Herkkää hömpötystä =)

July 29, 2015, 9:12 am

≫ Next: Aurinko hyväilee potageria =)

≪ Previous: Kottikärryllinen kukkia =)

Siivoustalkoot ovat siirtyneet eiliseltä potagerin pystyakselilta vaaka-akselille. Vaaka-akseliltakin on lähtenyt kottikärrykaupalla jättäreidenkukintoja kohti tunkiota. Mutta täällä on aivan toisenlainen tuntu, tunnelma ja värimaailma kuin tuolla pystyakselilla. Vaaka-akseli on romanttinen hömpötys, kaikkine ihanaisine kukkapilvineen. Tämän siivoaminen kestää pystyakselia kauemmin, koska täällä kitkijä on kuin seireenien suloisen laulun pauloissa ja takertuu ihastelemaan kaikenlaista kesken siivouspuuhien, unohtuu unelmoimaan. Tämä on siis astetta vaarallisempi paikka.

Primadonnat oikovat kaukojaan kohti aurinkoa ja ovat hitusen rakastuneet takana kukkivaan valkeaan mantsuriankärhöön.

Sinipiikkiputket ovat suojelleet muutamaa kukkivaa katanaa pitkäkorvilta ja tänä vuonna nähdään hillittyä kukintaa, koska eräät ovat syöneet lähes kaikki nuput. Pah - Ketut tänne ja heti!

Persikan ja vanhan roosan sävyiset tulikukat pilkistelevät sieltä täältä katanoiden ja sinipiikkiputkien lomasta.

Kultakuoriaisarmeija mussuttaa kukkia minkä kerkiävät =) Nämä ovat puutarhan ehdottomia lemppareita. Heti kun ängelmät ehtivät kukkaan kultakuoriaiset saapuvat ja sitten vuorossa ovat sinipiikkiputket. Namskis - namskis. Puutarhassa on ihan oma aikakäsitys - ängelmien ja kultakuoriaisten aika =)

Potagerin sydämessä asustava kaksikerroksinen Hakuro on menettänyt toisen kerroksensa ja pelkään pahoin hakuron näkevän muutoinkin viimeisiä päiviään. Jostain syystä hakuro on kasvanut niin rajusti, että rusko on halkeillut pahasti. No onneksi hakuro poloa lohduttelee suoranainen kesämorsian - ihanaakin ihanampi kaukasiantörmäkukka =)

Neidonkurjenpolvet ottavat potageriin tulijan vastaan heti ensimmäisessä istutuksessa yhdessä ohotanmarunan vienon harmauden. Oi, että ototanmarunan tuoksu osaa sitten ollakin hyvä kun sitä ohikulkiessa vähän kyyristyy hipaisemaan =)

Itsestään kylväytyneet unikot ovat päässeet siemenkotavaiheeseen ja seisovat rivissä kuin sotilaat ja varsioivaan edessään avautuvaa näkymään.

Ja ihanat iisopit ovat päässeet kukintavaiheeseensa. Miten nämä jäivätkään tänäkin vuonna leikkaamatta. Huh - kohta on taas samanmoinen ongelma edessä kuin jättäreidenkin kanssa. Jos sitten ensi vuonna olisi viisaampi näidenkin suhteen.

Seireenien laulu pakottaa kitkijän istuskelemaan kasvillisuuden seassa ja työt sen kuin odottavat...

Mutta rehottavan kasvillisuuden lomasta voi tiirailla mitä kylätiellä tapahtuu tai naapurin pihamaalla ;) Eikä kukaan nää =)

↧

Aurinko hyväilee potageria =)

August 1, 2015, 8:28 am

≫ Next: Valkeita kukkapilviä =)

≪ Previous: Herkkää hömpötystä =)

Potager siistiytyy taas pala palalta. Puhtaana hohtavat käytävät nostavat hieman kasvillisuuden lomasta rakennetta esiin ja ahh- miten sielu lepääkään kun hommat etenevät. Potagerin päädyn käytävä on muita käytäviä puolisenmetriä leveämpi. Kaksimetriselle käytävälle mahtuu mukavasti kottikärryt ja siinä mahtuu itsekin kivasti häärimään.

Otin vaihteeksi tällaisen kuvan potagerin päädystä, jotta joskus myöhemmin näkee sitten eron kun penkin takana oleva orapihlaja-aita kasvaa korkeutta ja rajaa näkymää.

Päädyn penkiltä avautuu näkymä potagerin vaaka-akselille, joka ryöpsähtelee katanoita ja sinipiikkiputkia sekä ängelmiä.

Sinipiikkiputkien lomasta kurottelee punahattujen kukintoja. Kohta käytävän ilme taas muuttuu kun punaisaet punahatut kukkivat runsain mitoin.

Kun liikkuu vaaka-akselilla voi kuulla taustalta vaimeaa poksahtelua. Kun kyyristyin kuuntelemaan tuon poksahtelun aiheuttajaa näin rantatyräkin kukinnolla hepokatin =) Ja samalla poksahtelun syykin selvisi. Rantatyräkin siemenkodat kypsyvät auringon hyväilyssä. Kypsyneet siemenkodat poksahtelevat auki ja ampuvat siemeniä ympäriinsä. Luvassa on siis tyräkintaimia.

Matsuriankärhö on kivunnut obeliskin oksamia ylös ja valkea kukkapilvi röyhyää komeana.

Kolmatta vuotta potagerissa asustava ikiviuhko kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Aika ihana vai mitä?

Oi ja nyt nautitaan auringosta =) Sillä tänä vuonna on tulossa ensimmäinen päärynäsato ja makeus kehittyy auringossa =)

↧

Valkeita kukkapilviä =)

August 2, 2015, 9:49 am

≫ Next: Sateen jälkeen tuoksuu syksy

≪ Previous: Aurinko hyväilee potageria =)

Kanitarhan kukkamaalla kukkii hortenssiat Early Sensation, Vanille Fraice "Rehny" ja Sundae Fraise sekä helminukkajäkkärä. Valkoista, valkoista ja valkoista =) Kanitarhan kukkamaa on muutoin niin riistäytynyt, ettei siitä tohdi yleiskuvaa ottaa. Mutta tänä syksynä on vielä todo-listalla tuon kukkamaan tienoon uudistus ja kuntoon laitto. Silloin sitten esittelen alueen tarkemmin =) Ja siihen asti vain tyydymme ihastelemaan valkeita kukkapilviä ;)

Hortenssioissa on jotain nostalgista. Ne tuovat tuulahduksen lapsuudesta ja äitini tädin luona vietetystä ajasta. Siellä oli näet jättiläissuuria hortenssioita. Meidän hortenssiat ovat vielä pieniä. Mutta jonain päivänä nämäkin ehkä kasvavat jättiläisiksi =)

Eija´s Gardenista aikoinaan hankittu helminukkajäkkärä on ollut kiitollinen kukkija vuodesta toiseen. Heleän vihreä puska valkeine kukkapalloineen on kiehtova yhdistelmä luonnonkukkamaisuutta ja puutarhakukkia. Valkokukkainen lumikärhö on soluttanut lehtiään nukkajäkkärän kukintojen sekaan.

Ja lisää hortenssioita =) Hortenssioiden nimikyltit ovat seonneet ja juuri nyt en muista mikä tämä tuosta yllä mainitsemastani kolmikosta on. Mutta kukinnot ovat suuret ja kauniit, etenkin kun nuput ovat limeeseen taittuvaa keltaista.

Ja samaan aikaan toisaalla potagerissa mantsuriankärhö kylpee auringossa.

↧

Sateen jälkeen tuoksuu syksy

August 5, 2015, 12:31 pm

≫ Next: Romanttista pitsiä ja karkkeja =)

≪ Previous: Valkeita kukkapilviä =)

Muutaman päivän trimmeröinti ja ruohonleikkuu-urakka on saatu päätökseen juuri parahiksi ennen kuin alkoi sataa. Tänä vuonna sammal on ollut varsinainen vitsaus noilla nurmialueilla. Tarvitsisi tehdä kunnon kalkitus joku päivä, jos vaikka sammal vähän tokenisi. Tänään on tehty jälleen se päätös, että nurmikkoalueita vähennetään ensi kesänä. Istutusten hoito ja kitkentä on niin paljon mukavampaa puuhaa kuin noiden nurmien hoito. Tänne yläpihalle jotain valkoista ja matalaa =)

Potagerin puolella on melkoisen täyttä, ettenkö sanoisi ;) Kuvan etualalla oleva orapihlaja on ottanut myöhäisen leikkuun jälkeen tuulta purjeisiin ja kasvattanut kivasti tuuheutta. Muutaman vuoden kuluttua se on varmasti jo ainakin polvenkorkuinen =) Voi kuinka odotankaan aidan kasvua ja potageriin muodostuvaa huonemaisuutta.

Peltomaisematkin ovat kohdillaan =) Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä ja vilja alkaa pikkuhiljaa tuleentumaan. Ihan selkeä alkavan syksyn merkki, aivan kuin iltalenkillä nähdyt punaisena herkuvat puolukkamättäät.

Mantsuriankärhö on aivan valtavan kokoinen. Valkeana, vuolaana kukkapilvenä se on kurottautunut pitkin obeliskia korkeuksiin.

↧

Romanttista pitsiä ja karkkeja =)

August 9, 2015, 12:43 pm

≫ Next: Kurpitsasatoa odotellessa

≪ Previous: Sateen jälkeen tuoksuu syksy

Kelit ovat kohdillaan ja kitkentäpuuhat ovat jälleen kutsuneet. Potagerin eläin kanta on kasvanut kasvamistaan. Nyt kitkentätouhuissa on mukana kohtalaisen kesyjen kaninpoikasten lisäksi uskomaton määrä erilaisia pikkulintuja. Mutta olen niin kovin huono heitä tunnistamaan. Mutta aivan potagerin alusta asti meillä on ollut haaveena, että erilaiset pikkulinnut viihtyisivät siellä seuranamme ja nyt niitä on vaikka kuinka =)

Ilta-aurinko oli jotenkin taiannomainen kun iltapalan jälkeen hipsisin kuvauskierrokselle. Jotenkin valo on niin pehmeää, utuista ja keltaista. Punahatut näyttävät kuin herkullisilta karkeilta sinipiikkiputkien ja sinikatanoiden seurassa. Potagerin väritys ja yleisvaikutelma on jälleen muuttunut. Tällä kertaa potagerin keskiakseli näyttää suorastaan pitsiseltä.

Laskeva aurinko houkutteli tirkistelemään lehvästöjen suojista ja etsimään kiinnostavia yksityiskohtia

Pikkusyreeneissä kimalteli nuorimmaiselta lahjaksi saadut, itsetehdyt lasikoristeet. Nuorimmainen on tehnyt nämä ihanaiset puukorut jo vuosia sitten taidekerhossaan ja antanut ne nimenomaan puutarhakoruiksi tuonne potageriin =)

↧

Kurpitsasatoa odotellessa

August 23, 2015, 3:50 am

≫ Next: Liljojen huumaavaa tuoksua =)

≪ Previous: Romanttista pitsiä ja karkkeja =)

Huh miten salakavalasti töiden aloitus aina rosmoaa niin huomiota, että bloggaus jää vääjäämättä ainakin työn alkuviikkoina taka-alalle. Toki täytyy myöntää, että puutarhassakaan ei juurikaan ole mitään tapahtunut. Mutta tänä aamuna päätin piipahtaa tutkailemassa kurpitsaviljelmiäni. Keväällä istutin seitsemää eri lajia pikkuisia talvikurpitsoja ja nyt ensimmäiset mollukat alkavat pullistumaan. Hyvä niin =) Sillä tarvitsen kurpitsoja pikapuoliin, koska mikään ei voita herkullista kurpitsakeittoa syksyisenä eväänä tuolla töissä =)

Muutamat näistä kurpitsoista ovat voimakkaan keltaisia. Pitkulaisia ja pyöreitä.

Sitten on näitä vaaleahipiäisiä kurpitsoja. Lämmin keli suosii vihdoin näiden pullistumista ja varttumista. Osasta leikkasin lehtiä pois ja katkoin varsia, jotta energiaa riittäisi mehukkaiden piukkukurpitsojen kasvatteluun.

Täytettyjä kurpitsankukkiakin voisi tehdä joku päivä, koska kukkiakin on vielä ihan valtavasti. Mitä herkkuja Te valmistatte kurpitsoista? Makoisat syysreseptit olisivat nyt hakusessa.

↧

Liljojen huumaavaa tuoksua =)

August 26, 2015, 1:44 pm

≫ Next: Syksyn värejä =)

≪ Previous: Kurpitsasatoa odotellessa

Mikään ei ole ollut sen mukavampaa kuin uppoutua työpäivän jälkeen potagerin uumeniin. Tutkia vielä kukkivia kasveja, huumaantua ympärillä leijuvasta liljojen tuoksusta, tarkastella perhosten hyörinää ja nauttia auringon lämmöstä. Potager on pikkuhiljaa valmistautumassa talven tuloon. Aika hurjalta kuulostaa, mutta pikkuhiljaa kasvu hidastuu ja on hyvä aika tehdä talventuloraivaus. Kun käytävät huolella puhdistaa ja haraa tähän aikaan syksystä niin loput hoituu kuin itsestään.

Ylimmässä kuvassa näkyy muuten hyvin potagerin kaltevuus. Ruukkutolppa ja espalierin tukipilarit on laitettu suoraan vatupassilla, mutta penkki on normisti potagerin kaltevalla käytävällä. No kuvat näyttävät hitusen katastrofaaliselta, mutta minkäs teet =)

Penkiltä avautuva vaaka-akselin maisema on ehkäpä yksi lemppareistani. Runsaus tekee tästä käytävän päädystä jotenkin kiehtovan ja tunnelmallisen.

Viimevuonna perustettu laajennusosa on rehevöitynyt kummasti ja lehmukset ovat ottaneet myös mittaa itseensä. Täällä päädyssä käytävä on kaksi metriä leveä ja aluetta onkin huomattavasti helpompi hoitaa kuin potagerin vanhempaa osaa, jossa käytävät ovat puolitoista metriset.

Pystyakselin päädyssä kasvaa kultasade. Ehkä jonakin päivänä se kohoaa korkeuksiin ja peittää tieltä näkymän potagerin keskustaan.

Tämä on vuorostaan potagerin sisääntulopäädystä. Tänne on vasta tänä keväänä istutettu perennoja, joten tämä pääty odottaa vankistumistaan. Tänne haaveilen tulppaanikujanteesta.

Japaninlehtikuuset ovat ottaneet hurjan kasvuspurtin. Varmaankin alkukesän suuret sademäärät edesauttoivat näiden kaverusten tuuheutumista. Niitä pitäisi varmaan leikata ja typistää. Pitääpä perehtyä aiheeseen. Latvusto on nimittäin niin tuuhea ja raskas, ettei puun varret tahdo jaksaa kannatella latvusta.

Keskiympyrän hakuro on menettänyt toisen kerroksensa. Keväällä molemmat kerrokset vihertyivät aivan normaalisti ja pikkupuu näytti elinvoimaiselta. Kesäkuun puoleen väliin tultaessa ylin kerros oli kuitenkin alkanut ruskettua ja lopulta se kuivui ja ruskettui täysin. Tänään sitten päätin tarttua härkää sarvista ja leikkasin latvuksen pois. Nyt hakuro näyttää hieman hassulta kun alinta kerrosta oli leikelty lituskaisen ovaalin muotoiseksi. Tälle pitää siis tehdä uusi leikkuusuunnitelma, jotta muoto näyttäisi järkevämmältä, nyt kun tuo ylin kerros puuttuu.

Sisääntulopäädyssä on työt vielä huimasti kesken. Etäällä häämöttävä murskekuorma pitäisi levittää käytäville ja kuorikate levittää orapihlaja-aidan edustalle. Sitten potageralue onkin viittävaille valmis =) Vain potagerin ja kiviaidan välinen alue vaatii jotain kivaa, matalaa ja kutkuttavaa. Ehkäpä kasvulavoja tai parterrin tai jotain maata peittävää =)

↧

Syksyn värejä =)

August 31, 2015, 11:26 am

≫ Next: Sunnuntaipäivä ihanassa Westersissä =)

≪ Previous: Liljojen huumaavaa tuoksua =)

Pitkään vinossa ollut penkki on vihdoin suoristettu ja laitettu kohtisuoraan vaaka-akselia kohden =) Potagerin päädyn päärynät kypsyvät kilvan ja toisen päärynän maku on erittäin makea ja hienostunut. Toinen on vielä aivan raaka, eikä mausta ole vielä tietoa. Mutta yhtä kaikki, ensimmäinen vuosi kun päärynät suovat satoaan =)

Syyskukkaset ovat saapuneet potagerin vaaka-akselin ruukkuihin ja yht äkkiä koko potageri loistaa hennon pinkein kukin.

Mukaan mahtuu ripaus elokuunasterin sineä ja jälleen värit muuttuvat pinkeiksi.

Ruiossalon kasvitieteellisestä puutarhasta hankitut Tähtisilkkiyrtin siemenet itivät hyvin viime kesänä ja nyt silkkiyrtti on suonut ensimmäiset ihanaiset kukat.

Myös sulkapiiska kukkii vienosti piikkiputkikasvuston kupeessa.

↧

Sunnuntaipäivä ihanassa Westersissä =)

September 13, 2015, 11:10 am

≫ Next: Tuntemattomia herkkuja ja syksyn lempeyttä =)

≪ Previous: Syksyn värejä =)

Syyskuun päivät ovat jälleen hellineet meitä. Lämmin aurinko on houkutellut ulkoilmaan niin lenkkeilemään kuin muihinkin juttuihin. Viikolla jo bongasin Facebookin syövereistä, että tänään olisi Suomen ensimmäiset siiderifestivaalit Kemiön Westersissä ja tokihan siellä piti piipahtaa.

Ensimmäisenä oli luvassa pieni luento siidereiden valmistuksesta. Omenoiden makeudesta, hapokkuudesta, tanniineista, hiivoista ja käymisestä. Mukavaa rupattelua herkullisen ruuan äärellä ja sitten puutarhan puolella pääsi seuraamaan omenoiden murskaamista ja mehustamista. Käsilingolla murskatut omenat puristettiin tuoremehuksi - ahh näyttipä herkulliselta ja taisipa joku pikkusorminen käydä vähän maistamassakin tuota tuoremehua =)

Pihalla oli kemiöläisiä omenoita myynnissä =)

Ja aurinkoinen päivä houkutteli tietysti myös pakolliselle puutarhakierrokselle =) Ihastelemaan Gunillan inspiraationtäyteistä puutarhaa =)

Erilaisia kaaleja oli ties kuinka paljon. Pikkuiset ja vähän isommat samettikukat suojasivat kaalikasvustoja ja muodostivat upeita pareja erilaisten kaalien kanssa. Suorastaan hieman kadehdin näitä Gunillan kaalikasvustoja, niin herkullisilta ne näyttivät.

Päärynät kypsyivät säleikössä ja sopivat vallan mainiosti päivän teemaan.

Kasvihuoneen puolella pienet agavet olivat somassa rivissä ja selvästikin syksyn merkit olivat jo ilmassa.

Puodin puolella oli houkuttelevia kirjoja ja kaikkea suloista

Tässä vielä päivän ohjelma. Paikalla oli melkoisesti innostunutta väkeä ja tunnelma oli leppoisa kuten aina tuolla Westersissä. Aivan kuin siellä aika pysähtyisi ja kellot siirtyisivät johonkin levollisempaan aikaan =)

↧