Quantcast
Channel: HERNEPENSASKUJANNE
Viewing all 736 articles
Browse latest View live

Etikkaa, kalkkia ja hevonkakkia

$
0
0
Meillä on keuhkosammalta potagerin kivikäytävillä oikein riesaksi saakka ja luin tässä päivänä eräänä, että etikan kanssa voi ryhtyä taistoon. Joten ei muuta kuin etikka esiin ja sumuttamaan. Etikka pitäisi laimentaa ennen suihkuttelua, mutta tempaisin täydellä tavaralla, jotta keuhkosammaleesta päästäisiin varmasti eroon.

Kevyt sumutus ja parin tunnin odottelu niin kaikki on ruskeaa ja elotonta. huh - mikä tökötti.

Myös pikkuiset koivuntaimet ruskettuvat oitis. Nyt potagerin kivikäytävät ovat vetäytyneet viikon pari ja oli aika ryhtyä muihin toimiin.

Kivikäytäviä reunustavat iisopit ja viiniruudat ovat talven jäljiltä niin heikossa hapessa, että kaivoin säästyneet jokunen aika sitten Viktoriukseen vankistumaan. Nyt iisoppiaidanteen maa käännettiin peruna-auralla, lisäsin käännöksen jälkeen maahan kalkkia. Muutoinkin kalkinnasta on hyvä huolehtia, jotta maan PH-tasoittuisi etikkahoidon jälkeen.


Sitten pollenpotkua, jotta hiekkainen multamaa ei tiivistyisi.

Seuraavaksi kakki, kalkit ja käännetty maa sekaisin huolella ja ei muuta kuin iisoppiruukut paikoilleen.




Illan suussa otin vielä viimeisiä viiniruutia ylös. Vanhat viiniruudat ovat kuin pieniä bonsaipuita. Niiden runko on puumainen ja juurakko melkoinen. Viiniruuta viihtyy köyhässä ja kuivassa maassa, mutta teen samanlaisen maanparannuksen kuin iisoppialueellekin. Kohta on siis potagerin yläruudut perusparannettu ja kunnostettu ja aidanteet pääsevät täyteen vauhtiin. Tällaisia puuhia siis tälläkertaa. Antoisaa puutarhaviikkoa teille kaikille!



Ahdistunut pelakuu?

$
0
0
Auttakaa - oi auttakaa =) Kukkalan Sannan ihanaakin ihanammat vihersisustuskuvat ja Sannan rohkaisu, johtivat siihen, että hankin viime viikon keskiviikkona meille ihkun pelakuun. Laitoin pelakuun talon sööteimpään valkeaan ruukkuun, sillä onhan kaunokaiseni melkein valkeakukkainen. Pelakuu on aivan ikkunan äärellä, joskin talon pohjoisseinustalla. Se saa siis nauttia aamuauringon valosta ja muun päivän hänen kauneutensa voi muutoin vain nautiskella ikkunasta tulvivasta valosta. Hän ei siis asustele paahteisella paikalla. Viime keskiviikon jälkeen olen kastellut häntä kaksi kertaa. Valkean ruukun sisällä on suojaruukku ja olen tarkistanut, ettei hänen kauneutensa joudu hautomaan juuristoaan vesihauteessa. Mutta jo nyt, majailtuaan viikon hyvässä hoidossani pelakuu näyttää näin ahdistuneelta. Mikä siis neuvoksi?




Kunnostustöitä pienilmastossa

$
0
0
Potagerissa on käynnissä perusparannustyöt kuten tuossa jo aiemminkin olen puhellut. Ilma on suloisen trooppinen. Vuosien varrella potagerin kasvillisuus on runsastunut niin, että selvästikin alueelle on muodostunut pienoisilmasto. Lämmintä, kosteaa ja kasvunhuminaa korvissa.

Viime päivät olen ahertanut aamusta iltaan väliin käytävien puhdistamisen parissa, väliin kunnostaen istutusalueita. Eilisiltana puoli yhdentoista aikoihin vielä käännettiin peruna-auralla muutama ruutu. Aamu varhain kärräsin alueelle muutaman kottikärryllisen hevonkakkia ja yhden kärryllisen hiekkakakkusantaa. Mylläsin maa-ainekset sekaisin kolmipiikkisellä haralla ja istutin Viktoriuksesta artisokkia, kesäkurpitsoja, maisseja ja lehtiserreleitä lämpöiseen multaan.


Potagerin ylimmässä ruudussa uudelleen istutetut viiniruudat ovat vankistuneet ihan hetkessä.


Tuntuu kuin joka vuosi potagerin värimaailma muuttuisi. Tänä vuonna punainen on ottanut vallan ja neilikat ovat levittäytyneet suoranaisena mattona potagerin yläosaan.

Huomenna kunnostustyöt jatkuvat, sillä juhannukseksi on ajatuksena saada potager kunnostettua, jotta pääsisi vaihteeksi muiden puuhien pariin. Sillä takataskussa on muutama uusi suunnitelma =) Niistä lisää kunhan saadaan nämä potagerjutut pois alta


Ihanaa keskikesän juhlaa =)

$
0
0
Meillä oli viittä vaille, ettei keskikesän juhlat peruuntuneet. Murphyn viheliäinen laki pisti näppinsä peliin kuten niin monesti muulloinkin. Tällä kertaa katastrofi oli lähellä. Joka vuosi aloitamme naapurin kanssa juhannuksen laiton jo hyvissä ajoin. Kummankin nurmet ajetaan lyhyeksi, pensasaidat muotoillaan ja tienvierukset ja kiviaidan reunat trimmeröidään esiin. No niin meilläkin ryhdyttiin toimeen, eikä mennyt aikaakaan kun raivuusahan trimmauspää sanoi työsopimuksensa irti ja minä sitten kaupunkiin hankkimaan uutta. Tutun koneliikkeen mies myi uuden meidän käyttöön paremmin toimivan pään ja ei muuta kuin taas töihin. No siitä ei mennyt kuin tovi kun nurtsinleikkuri sanoi työsopimuksensa irti niin totaalisesti, ettei edes korjaus olisi auttanut. No nyt oli sitten nurtsi puolittain ajettu ja trimmeröinti kesken. Huh hikeä... Ja sitten vielä uusi trimmerin pääkin temppuili. Oli lähellä, että meiltä olisi peruttu keskikesän juhla siis. No ei siinä auttanut kuin taas lähteä kaupunkiin hankkimaan nurtsin leikkuria ja hoitamaan trimmeriasiaa. Nyt kello on ilta kymmenen ja meillä on koneet huutanut huutamistaan ja pikkuhiljaa homma alkaa olla paketissa - huokaus =) Nyt sauna lämpiämään ja hetkeksi nauttimaan siis =)

Einin - kesä ja yö huutaa luureissa - on, on kesäni mun....

Ja juhlaan sonnustautunut potager on pukenut ylleen auringossa hohtavaa valkoista ja keltaista. Sorakäytäviä vasten kasvit piirtyvät kauniisti ja poissa on arki ja työ =) On, on kesäni mun...

Ihanaa Juhannuksen aikaa ja kesän taikaa kaikille Teille ihanille lukijoille =)




Pelkkää pionia =)

$
0
0
Olihan tänne aivan pakko taas tulla kun matkassa oli sylillinen pionin kukkia =) Tästä ihanuudesta piisaa muillekin kauneutta =) Vielä kerran oikein nautinnollista juhannusta


Neiti kesäheinä kauniina =)

$
0
0
Juhannus on ihanaa yhdessäolon aikaa. Nuorimmainen on joskin paiskinut töitä, mutta väliin ehditään sentään jotain puuhailemaan naisissa. Tänä aamuna ulkosalla oli vähintäänkin trooppinen ilmasto ja sateen jälkeen värit näyttivät ihanan raikkailta. Aamukahvilla nähtiin puutarhalehdessä ihania kukkaseppeleitä ja siitä inspiroituneena meinattiin itsekin kokeilla =) Ei muuta kuin kori kukkia ja saksia varten ja sitten fiilistelemään =)

Aamuauringossa läikehtivä hopeapaju näytti rennosti roikkuvine oksineen niin houkuttelevalta, että sitä oli pakko napsia muutama oksa mukaan.

Seuraavaksi muutama oksa mantsuriankärhöstä. Ja kuinkas muutoinkaan meidän vanha tuttuhan se oli siellä herkuttelemassa. Potager on varsinainen kultakuoriaisten juhlatyyssija.



Näin kauniilta keskikesän neiti kesäheinä näytti =)

3>

Ritarien aikaan!

$
0
0
Delphinium Blue Tit

Ritarien riemusoitto on alkanut! Toinen toistaan ihmeellisemmät ritarit aukovat kilvan kukkiaan potagerin käytäviä reunustavilla kukkapenkeillä. Larkspur Nurseryltä jokunen vuosi sitten tilaamani siemenet ovat tuottaneet melkoisen taimikavalkaadin meille. Ritarinkannuksia on super helppo kasvattaa itse siemenestä ja jo seuraavana kasvuvuonna kukkaloisto on taattu. 

Delphinium Blue Nile

Ritarien kaverina meillä kasvaa Tähtisilkkiyrtti, jonka siemenet on hankittu Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta. tähtisilkkiyrtti on terhakka kasvutavaltaan ja antaa tukea näinollen ritareille, joilla on taipumus kasvaa niin pitkiksi, että kaatuilevat.  Tähtisilkkiyrttin ainoana huonona puolena tuntuu olevan sen vähän liiallinen innostus kasvaa ja levitä tuolla potagerissa. 

Koska ritareiden tunnistus on melkoisen mahdotonta ja onneksi meillä on jemmassa vanha kooste ritareista niin laitan sen jälleen tähän tunnistuksen avuksi. Luulen nimittäin, että kasvuolosuhteet, maan PH ja valon määrä muuttavat ritarien sävyjä jonkin verran. 

Näiden Larkspurin ritarien lisäksi meillä on muitakin ritareita. Pinkki Pacific Astolat kukkii villiintyneen kanitarhan kukkamaan reunalla.

Ja ruusukukkulalla kukkiva kiinanritarinkannus, jonka nimikyltin olen juurikin pahimmoilleen sattunut hukkaamaan. 

Ruotsalaisilta vaikutteita hakemassa =)

$
0
0

Viime päivinä olen selaillut blogeja maamme rajojen ulkopuolelta ja monissa ihanissa blogeissa on vallalla hieman dramaattisen synkeröiksi, mutta samalla pehmeiksi käsitellyt kuvat. Tänään päätimme testata miltä potager ja potagerin vallanneet unikot näyttäisivät vähän toisenlaisessa asussa. Yleensä meidän kuvat ovat kovasti värikylläisiä, valoisia ja puhtaita. Nyt tunnelma on toisenlainen. En edes oikein tiedä ovatko nämä kiehtovia, ihania vai aivan kaameita. Yksi asia on ainakin varmaa, nämä sopivat tunnelmaltaan lähes täydellisesti viime päivinä levylautasella soineeseen Nicolas Kivilinnan Kapteeni Kirk ja Enterpsise raitaan =) Siitä puheen ollen pieni paljastus =) Start Trek on ehdoton suosikkisarjani siinä missä myös Ville Haapasalon matkakertomuksetkin. No mutta asiaan! Miltäs teistä tällaiset kuvat näyttävät? Hirveiltä, kaameilta, omituisilta, kiehtovilta, ihanilta? Mutta yksi on ainakin selvää - tätä pitää treenata vielä.












Voihan Opuntia ja muut viheliäiset piikikkäät

$
0
0
Nuorimmainen on saanut ajokortin ja tänään kävimme kaupungilla ja takaisin kotiin tullessa ajelimme ihan ajelumielessä Kemiön kautta. Siellä ajattelimme siemaista helteisessä kesäpäivässä vallan mainiosti maistuvat jätskitötteröt, mutta sitä ennen ehdotin pientä visiittiä ihmeellisen ihanaan Kasandra Gardeniin. Oikeastaan Kasandraan mennessämme ei ollut mitään ideoita eikä odotuksia mielessä. Ehkä ajattelin lähinnä katsahtaa ruukkuvalikoimaa, kunnes ajauduimme ihmeen ihanien kaktusten ja mehikasvien maailmaan. Viime päivinä olen ahkeraan pinnannut Pinterestissä vihersisustuskuvia ja viimeisen vuoden kaktukset ovat eläneet suoranaista kultakauttaan sisustuksen saralla. No ei siinä auttanut mikään kun upeat opuntiat suorastaan kutsuivat luokseen. Ihanat mikkihiirenkorvat, näistä olin haaveillut. Mutta ajatellut tekeväni hankintoja vasta talven lähestyessä. Opuntiat ja mehikasvit olivat neljästä eurosta ylöspäin, joten hinnat olivat vähintäänkin maltilliset. Ensin kassalle kannettiin tuo pilkullinen opuntia, sitten mukaan lähti viikunaopuntia, jonka hedelmät ovat myös syötäviä ja lopuksi vielä harmahtavalehtinen rahapuu ja jokin muu mehikasvi =)

Meillä on entuudestaan seitsemän kaktusta, jotka ovat kulkeneet matkassa jo ainakin kymmenen vuotta. Lapset ovat joskus pienempänä niitä keräilleet ja pikkuhiljaa ne ovat kasvaneet, joskaan eivät ole vieläkään tämän kummoisempia kuin nämä uudetkaan. Mutta pikkuhiljaa meidän viininpunaiseen ruusukammariin on syntymässä varsinainen erämaa kaktuksineen ja mehikasveineen. Syksymmällä sitten pitää laittaa niitä vihersisustuskuvia siitä miltä kaktukset näyttävät ruusukanmmarissa =) Nyt hankinnat saavat nautiskella Viktoriuksen valoisuudesta ja lämmöstä aina viileän tuloon asti.




Vaihteeksi metsässä =)

$
0
0
Päivät viuhuvat niin sukkelaan ohi, että puutarhahommat laahaavat mojovasti perässä. Keväällä luulin vielä, että metsäpuutarha on yhdessä rykäyksessä aluillaan, mutta mitä vielä. Sillä välin kun puuhastelee potagerissa niin toisaalla riistäytyy hurjaa kyytiä, etenkin kun vuorotellen sataa ja on lämmintä. Keväällä istuttamani pikkuruinen saniainen on lähtenyt kivasti kasvuun samoin kun alueella oleva magnolia ja vuokotkin.

Mutta toisaalla odottaa suurempi alue kunnostusta tai ylipäänsä raivausta. Viime päivät olen kiivaasti ajanut raivurilla metsänpohjaa matalaksi ja vuoroin haravoinut, jotta maan muodot tulisivat esiin. Alueelta pitäisi kaataa melkoinen määrä haapoja. Vain nuo muutamat erittäin kookkaat haavat saavat jäädä. Ajatuksena on nimittäin arboretumin ja metsäpuutarhan välitila ja alueelle istutettavat puut tarvitsevat valoa kasvaakseen.

Metsikön alareunassa on vanha pumppukoppi. Tuolta on tullut aikoinaan kansakouluun vesi. Sittemmin jossain 90-luvun lopulla kaivoon on päässyt vuotamaan viemärivesiä ja kaivo sekä pumppukoppi on jäänyt unholaan. Lisäksi nyt kun olen raivannut ja haravoinut niin metsikön alareunassa on myös melkoisesti kiviä, joita ajan saatossa on läheiseltä pellolta mitä luultavammin viskottu metsikköön - meidän onneksemme. Kiviä pitää vähän kaivella ja niistä saa aluelle varmasti joitakin reunuksia tai muita kivoja yksityiskohtia. Tänne pumppukopin tienoille on myös suunnitteilla pikkuruinen suo.


Havarointijätteitä olen koonnut pellon reunaan paikkaamaan maan epätasaisuutta.

Tämän kallion alustalle on myös kerätty melkoinen lähä haravointijätettä maatumaan. Tuohon missä näkyy muutamia pitkittäispäin olevia puita haravointijätteen seassa pitäisi rakentaa penger. Vaikka valokuvassa korkeusero näkyy huonosti niin tässä kuvan alalaidassa näkyvän maan ja penkereen yläreunan välinen korkeusero on ainakin 60cm. Turveharkkoja olen yhtenä vaihtoehtona miettinyt, toisena kaadettavien haapojen runkoja.

Täälläkin maata on pidetty jonkin sortin kaatiksena. Maan uumenissa lymyää hurjasti tiiliä, erilaisia putkenpätkiä sun muuta rompetta. Muutoin maa on kylläkin multaisaa ja mehevää, mutta ottaa oman aikansa ennen kuin istutusalueet on tehty.

Tuohon polun reunaan ja sen alla olevaan rinteeseen olen ajatellut erinäisiä eksoottisia lehtipuita.

Aluetta reunustava jyrkkä kallio näyttää nyt jo varsin hienolta. Tuskin maltan odottaa millaisia kuvaustaustoja se luokaan metsäpuutarhan muotouduttua kuviin.

Kallion sammaleet näyttävät kuin pienoismaisemilta.

Tässä vielä aluetta toiselta suunnalta kuvattuna. Kuvan oikealle puolelle jää 60cm pengerrys ja vasemmalla puolen on kaivo sekä pumppukoppi. Tällaista siis vaihteeksi. Tällä hetkellä toki näyttää vahvasti siltä, että tämä kesä menee ihan metsikköä raivatessa ja pengerryksiä rakennellessa, joten josko ensi vuonna sitten täällä jo jotain muutakin tapahtuisi =)


Ihanassa Opaliinassa kirkastuneita ajatuksia =)

$
0
0
Eilinen vierähti ihanaakin ihanammassa Opaliinassa. Veronika oli järjestänyt päivän, jossa Hernepensaskujanne oli mukana kertomassa puutarhajuttuja. Lämmin aurinko helli päivään osallistujia ja herkulliset leivokset, muut herkut ja vilvoittava raparperijuoma pitivät huolen myös makunautinnoista. Idyllinen ympäristö ja lämminhenkinen ilmapiiri sai innokkaimmat istahtamaan ja puhumaan puutarhaa =) Voiko mikään ollakaan parempaa =)
Puutarhasta puhuminen kirkasti myös ajatuksia potagerista. Tarinoiden kulkiessa potagerin alkuvaiheista kohti nykytilaa kirkasti alkuperäisen värimaailman pikkuhiljaisen katoamisen ja tästä oivalluksesta inspiroituneena kävin aamulla ottamassa potagerista ja sen vallanneesta keltaisuudesta kuvia. Keltaisuus on pikkuhiljaa ihan varkain vallannut tilaa alkuperäiseltä laventelinsiniseltä. Nyt alkoikin siis värienpalautustalkoot. Hyvästi keltainen ja tervetuloa takaisin ihana sinisyys =)

Käytävät olivat jälleen lähes ummessa ja jättipoimulehdet kukkivat kiihkeästi

Kullerot olivat valloittaneet sekä keskirondellin, että alareunassa olevan rondellin.

Ei muuta kuin kottikärryt, sakset, sekatöörit ja sankot paikalle. Aivan ensimmäisenä leikkasin keskiakselilta kaikki jättipoimulehtien kukinnot pois ja samalla myös sai lähteä kaikki kasvillisuus mikä ryöppysi murskekäytäville. Jättäreiden kukinnot leikkaan aina siksi, ettei ne ehteisi siementämään. Seuraavaksi saivat lähteä kaikki kirsikkapuiden viheliäiset juuriversot sekä muutoinkin kirsikkapuiden alaoksia, jotta näkymä avautuisi paremmin käytävän päässä häämöttävälle pellolle. Lopuksi lähtivät kullerot. Nappasin kullerot juurineen ja vein ne tunkion täytteeksi. Nyt potagerin keskiakseli piirtyy jälleen esiin ja värimaailma tuli huomattavasti rauhallisemmaksi ja tyylikkäämmäksi. Vielä jotain pientä sinistä tuohon keskiakselille niin avot =)

Ritareita on kaatunut viimeöisessä taistossa myrskyä, kaatosadetta ja ukkosta vastaan. Seuraavaksi pitänee linnoittautua tämän käytävän kimppuun. Täällä laajennuaosalla tuo alkuperäinen väritys onkin voimissaan ja ritareiden jälkeen sinikatanat aloittavat kukintansa.

Toisen puolen uudisosalla on vuorostaan unikot riistäytyneet niin, että niidenkin levittäytymistä pitänee hieman rajoittaa. Suunnitelmissa on pyhittää koko tuleva viikko potagerin perusparannuksiin ja linnoittautua sen jälkeen metsäpuutarhan uumeniin.

Miten Reetu liittyy potagerin käytävien kunnostukseen?

$
0
0

Käytävien puhdistus tuntuu kiehtovan vuodesta toiseen =) Nyt viimeiset kaksi päivää olen tehnyt lähes kellon ympäri puhdistustöitä potagerissa. Tähän puhdistukseen kuuluu jos jonkin näköisiä toimenpiteitä. Päälimmäisenä rikkojen kitkentää ja käytävien haraamista, mutta myös melkoista perennojen ja kukintojen poistoa. Mutta mikä tärkeintä kitkentään ja potagertyöhön kuuluu oleellisena musiikki niin kuin moni on vuosien saatossa huomannutkin. Potagerin tunnelmiin toimii usein keskiaikaiset sävelet, venäläiset valssit tai muutoin klassiset sävelet. Mutta toista se on työmusiikin laita. Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt Frederikin seurassa. Huh nyt moni Teistä varmaan hieraisee silmiään ja mielessään ajattelee, että mitäköhän tuo oikein höpisee. Musiikki on kummallista ja siihen liittyy kummasti tunteiden ja muistojen kirjo. Frederik vie muistot lapsuuteen ja fiilikset nousevat etenkin pitkiin työpäiviin kummasti. No miksi Frederik sitten liittyy lapsuuteeni? Nyt jokainen viimeistään ymmärtää =) Olen lapsuuteni kulkenut tienpäällä. Siinä missä muut lapset jäivät päiväkotiin, minut haettiin usein päiväunten jälkeen karja-autolla päiväkodista. Silloin päiväkodit menivät viimeistään viideltä kiinni ja usein maakuntaan suuntaavat karjanhaku retket kestivät pidempään iltaan. Muistan kuinka hienolta se tuntuikaan kun olin varmaan viiden vanha ja katsoin päiväkodin ikkunasta kuinka rekka hurvasi pihaan, pojat olivat selvästikin kateellisia ja minä lähdin kohti uusia seikkailuja. Karja-autossa soi c-kasetilla iskelmää ja kaiken maailman ralleja ja me hurvasimme milloin minkäkin mammastin pihaan ja suuret mullikat ajettiin kyytiin. Seikkailut jatkuivat tilalta toiselle ja sillä välin kun miehet paiskivat töitä ja ajoivat karjaa minä yleensä jutustelin jonkun vanhan mammastin kanssa =) Sellainen Frederikin ja seikkailujen täyteinen lapsuus kasvatti tekemään työtä, painamaan pitkää päivää ja mikä parasta se opetti rakastamaan tarinoita ja erilaisia ihmisiä =) Siinä missä rekan kyydissä ja mammasteilta kuuli jos jonkin moisia tarinoita niin iskelmiin kätkeytyvät tarinat ovat kiehtovia, etenkin töitä paiskiessa. No Frederikin tarinoista voidaan olla montaa mieltä, mutta lapsuudessa en ymmärtänyt hölkäisen pölkäystä mitä Reetu lauleskeli, pääasia oli tunnelma mikä lauluihin liittyi. Niissä oli aina jokin kepeys, ilo ja menemisen tuntu.

Siispä Reetun voimin potager näyttää siistimmältä päivä päivältä =) Tänään erityisesti jäi mieleen Ii - siellä on se joki....

"Lokikirjaan siirtyy piirteet sielustain"


Moni Teistä on ollut huolissaan kulleroiden katoamisesta. Huolelle ei ole syytä, sillä jätin varuiksi kymmeniä, ellei peräti satoja siementaimia varttumaan, siltä varalta, että kulleroita vielä tarvitaan jossain muualla.

Mutta tällaista tänään... Kuuluuko Teidän puutarhoihin musiikki? Ja mitä luureissa päivisin soi? Olisi mukava kuulla jos muillekin liittyy musiikki puutarhanhoitoon. Tiedän, että moni on sanonut nauttivansa luonnon äänistä, mutta itse en jaksa vääntää kahdeksan ellei peräti kahdentoista tunnin työpäiviä ilman musiikin voimaa ja luureista kuuluvia tarinoita.

Ritareita ja kukkivia työhanskoja =)

$
0
0

Tämä kuva kuvaa ehkäpä parhaiten arkea potagerin ympärillä =) Näitä pinkkejä hanskoja kuluu vuositasolla lähemmäs 20 paria. Tässä vaiheessa kesää on myös kynnet kuluneet tuossa kitkennän ja häärinnän lomassa. Mutta silti niiiiiiin rakastan tuota potageria ja siellä häärimistä. Tällä hetkellä kukkii kaikki ihanuudet ja tuoksut ovat vähintäänkin huumaavat. Nepalinhanhikki Potentilla Nepalensis "Miss Wilmott"  on viihtynyt niin, että se on tehnyt satoja pikkuisia siementaimia ympäriinsä.


Niin on viihtynyt myös sinipiikkiputki, jättipoimulehdet, ritarinkannukset, tyräkit ja ritarinkannuksetkin. Meillä ei näet ole oikeastaan lainkaan potagerissa rikkaruohoja vaan niiden tilalla on rikkojen lailla leviäviä perennoja. Tänään olen kitkenyt satoja ja taas satoja sinipiikkiputkia ja jättipoimulehtiä =) Voi kuinka muistan sen ajan kun haaveili, että jokin perenna olisi tehnyt edes yhden siementaimen. Nyt olen todennut, että perennojen kylväytyminen on melkein painajaismaisempaa kuin rikkojen levittäytyminen. Kyllä tämä puutarhurointi on ihmeellistä.


Mutta sitten itse asiaan =) Eli ihaniin ritareihin. Nyt on kermainen, piehehkö butterball kukassa.



Ja ihanaakin ihanampi Pink Ruffles paistattelee myös auringonvalossa.


Ritareiden seassa on tähtisilkkiyrttiä ja sen tuoksu on erityisen hienostunut ja makea. Ei ihme, että se houkuttelee itseensä pörriäisiä herkuttelemaan. Kitkiessä seurasin pörriäisten touhua ja parhaimmillaan yhdessä kukassa oli neljästä viiteen raitapaitaa.



Sitten takaisin ritareihin =) Tämä ihanuus muodostaa kartiomaisen kukkavanan. Väriyhdistelmä on mitä ihanin vähän rusehtavaan taipuvaisen tyräkin kanssa.


Tämä ritari on vuorostaan kukkavanaltaan pitkä ja kukat ovat erityisen harvassa. Mikä ritareissa on ihaninta on juurikin niiden vaihtelevuus. On hyvin tiivis kukkavaisia, on kartiomaisia, on harvoja on pylväsmäisiä, lyhyitä, keskipitkiä ja korkeita ritareita.





Tämä ritari on kasvanut omenapuun sisään ja kurottelee reilun kahden metrin korkeuteen



Tällaisissa maisemissa on kohtuullisen kivakin viettää päivä kitkien =) Oikein antoisaa puutarhaviikkoa Teille =)

Ihmeellinen ilta =)

$
0
0

Eilen illalla, puolen yön maissa taivas oli täydessä tulessa. Oli siis aivan pakko käydä kameran kanssa potagerissa ja kiviaidan toisella puolen. Tänään onkin sitten toisenlainen ilta. Vettä sataa loikottaa ja harmaus peittää maan, mutta eilisten kuvien voimin siirryn odottamaan huomista ja toivottavasti poutapäivää =)


Hamppupäistärekatetta potageriin

$
0
0



Koko kevään olen haaveillut katteesta viiniruuta-aidanteen sekä iisoppiaidanteen alle. Viiniruuta ja iisoppi kun kumpainenkin ovat perennoja niin niiden alustaksi ei voi käyttää kuorikatetta sen krouviuden sekä happamuuden takia. Tarjolla on kuitenkin kovin vähän muita katemateriaaleja. Olen kuitenkin pitkällisen etsinnän tuloksena löytänyt hamppupäistärekatteen, mikä sopii erinomaisesti perennoille. Hamppupäistärekate on valmistettu kuituhampun varsista. Kuitupitoinen kate suojaa erinomaisesti niin hallalta kuin helteeltäkin. Kate pysyy hyvin paikoillaan kuitupäistäreiden ansiosta tuulisellakin säällä. Syksyn tullen hamppukate aloittaa maatumisprosessin ja parantaa pikkuhiljaa maan humuspitoisuutta. Aika täydellistä vai mitä?
Nuorimmainen on saanut ajokortin vastikään ja päätimme lähteä naisissa hamppupäistärekatekaupoille Forssaan ja hankimme näin koemielessä kolme 20kg päistärepaalia potageriin. Nyt puolitoista paalia on levitetty ja kevyt kate on mitä mukavinta käsitellä. Niille joilla on etanaongelma puutarhan kiusana suosittelen katteiden käyttöä. Sillä arvatkaas mitä? Meillä ei ole ainuttakaan etanaa puutarhassa, sillä laajat murskealueet,  kuorikatealueet ja nyt tämä hamppupäistärekate kaikki vaikeuttavat etanoiden liikkuvuutta ja viihtyvyyttä =) Huomenna työt jatkuvat potagerissa ja kohtapuoliin päästään aivan uuden projektin kimppuun =)





Oks pakko kitkee, jollei taho?

$
0
0
Onks pakko kitkee rikkaruohoja, jollei taho? luki aamulla facebook kaverini seinällä. Eihän siihen voinut vastata kuin lyhyesti ja ytimekkäästi, että on ;) Tänään kyllä itselläkin kitkentä otti lujille, sillä eilisen aikana salakavalasti hiipinyt kesälenssu on koetellut voimia. No aamusta heti punahattuteetä, punahattutippoja ja hunajaa ja siitä sitten taas ämpäri kouraan ja menoksi. Sillä tinkiä oli enää vähän jäljellä, enkä kestänyt enää tuvan ikkunasta katsella kitkemätöntä aluetta. Nyt potager on pikkuhiljaa kunnossa ja voin siirtyä yläpihan puolelle ja sieltä sitten pikkuhiljaa trimmerin kimpuun.

Näissä kuvissa näkyykin vaihteeksi potagerin todellinen kaltevuus. Ja huolimattomuus =( Pikkuinen syreenipuu ei todellakaan ole linjassa ja obeliskit ovat pahemman kerran vinossa. Obeliskit pystyy onneksi ojentamaan, mutta puu pysyköön paikoillaan (ainakin toistaiseksi)

Kivetykset olen kaikki laittanut ojennukseen ja kitkenyt kivien välit.

Kun jokunen aika sitten puhuin rikkojen lailla levittäytyvistä perennoista niin kohta voi samaa sanoa mantsurianjalokärhöstä. Sen pieniä siementaimia on näet parisenkymmentä tuossa kärhön lähettyvillä. Osan kitkin surutta pois ja osan ajattelin säästää ja hyödyntää muualla niiden vartuttua vielä vähän

Potagerissa on muutoin kovasti runsasta parhaillaan, mutta mustikat saisivat ottaa paremman kasvuspurtin. Ehkä niitä pitäisi kastella ja lannoittaa?

Jos ritareista pitäisi valita, joku mikä olisi potagerin värinen niin se olisi ehdottomasti tämä ihanainen ritari. Näitä olisikin syytä laittaa lisää tulemaan, ehkäpä keräilen siemenet talteen syksyllä.

Tähtiputken taimipehkosta kasvaa sekä vaaleita, että tummia tähtiputkia. Mutta samapa tuo. Vaaleaa katetta vasten ne näyttävät aika viehättäviltä.

Ja sitten tämä ihanuus. Aivan ensimmäinen jaloritarinkannus, jota olen siemenestä kasvattanut Hernepensaskujanteelle. Nämä Delphinium Highlander "Sweet Sensation"ritarit ovat kaikkein suurimpia ja runsaskukkaisempia ritareitamme. Ahhh ihanuus - nämä vaan pitävät pintansa vuodesta toiseen - vai mitä?

Sitten viimeisimpänä kehnohko kuva, mutta kertoo siitä mitä kaikkea taas on käynnissä. Kellarin ovi retkottaa sepposen selällään ja siellä onkin meneillään melkoiset kunnostustyöt. Vanhat hyllyt saavaat lähteä saunan lämmityspuiksi ja luvassa on kellarin kalkitseminen. Lisäksi kaksi potagerin tolppaa odottavat kunnostusta, jotta ne saisi potagerin keskiakselille. Olen siirtynyt tänne yläpihan puolelle jo kitkentäsankoineni ja kärryineni ja täällä hommat jatkuvat huomenissa.

Hernepensaskujanne puki ylleen uudet vaatteet =)

$
0
0
Olen jo pitkään haaveillut blogin ilmeen uusimisesta. Nyt se sitten vihdoin ja viimein tapahtui. Sade ja flunssa ovat pitäneet tiukasti sisätiloissa ja ilme on uudistunut rytinällä =) Vanhan logon tarinallisuus on muuttunut pelkistetyksi potagerin rondelliksi ja sitä ympäröiviksi pikku kortteleiksi. Nyt on taas hyvä jatkaa samalla kun uudet tuulet puhaltavat kaikkine ihanine uusine asioineen. Muistoksi kuitenkin nappasin printscreenin vanhasta ulkoasusta. 


Historian havinaa ja aistikasta kitkentää =)

$
0
0

Levylautasella pyörii pala suomalaisuuden historiaa. Sitä on myös tämä päivä ollut tulvillaan. Ensin aamusta kitkennän jatkamista vanhan kansakoulunaikaisen sinkkiämpärin kanssa. Sitten pyrähdys mökille, jonka kurkihirteen on käsin kaiverrettu 1827 ja takaisin kera vastapoimittujen mustikoiden. Ja jälleen pöydällä olevista kaijuttimista tulvii tanssilavojen huumaa =) Melkoista, vaikka en tanssikaan en sitten askeltakaan =) Mutta yhtä kaikki tämän päivän kitkentä voittaa kaikki kitkennät =) Saalis on nimittäin niin silmiä hivelevää, että tuskin näitä malttaa ylös nyhtää.


Tältä näyttää tämän aamuinen rikkavainio - ihanaa vai mitä =)

Ja tunkioon on kuljetettavaa. Joku päivä pitääkin ottaa aiheeksi tunkiot ja tehdä niistä jokin kiva postaus. Meillä on näet kolme jättimäistä puutarhajätekompostia.

Talon vierustan kivetys on vihdoin puhtoinen ja kukkamaan pohja harattu osittain =)


Tässä keskellä kuvaa näkyvä vaalean vihertävä alue pitää vielä huomenna kitkeä ja harata. Seuraavaksi saankin Betweenin innoittamana hankkia kunnon ruusuhansikkaat ja käydä pirunkepin kimppuun. Viime vuoden suuroperaation aikana luulin tilanteen jo hetkeksi hellittäneen, mutta mitä vielä pirunkeppi on entisestään villiintynyt ja nyt siitä pitää ottaa yliote.

Mustaselja on pahoin paleltunut talvella, enkä millään ole tohtinut kaataa lehdettömänä töröttäviä oksia. Etenkään nyt kun oksiin nojailee vienosti ihanainen ritari. Kuivuneet oksat, siellä täällä näkyvät tummanpuhuvat seljan pitsiset lehdet ja haaleanvioletti ritari näyttävät yhdessä mitä suloisimmalta yhdistelmältä =)


Kolmas kerta toden sanoo...

$
0
0
Ne jotka ovat seuranneet blogia jo pidempään muistavat meidän ikuisuusprojektin. Jälleen tänään on koittanut se päivä, että olen kaivanut raivuusahan naftaliinista ja aloittanut niityn valloituksen. Nyt aiempi muototarhaidea on saanut väistyä ja tähän onkin tulossa jotain muuta. Tämä on se uusi projekti josta olen vihjaillut jo muutamaan otteeseen, mutta tällä kertaa en vielä paljastakkaan mitä tähän on tuloillaan =) Sen verran voin kertoa, että tämän maan on kertaalleen naapuri jyrsinyt traktorilla, tätä maata varten lopulta hankimme viime kesänä meille jyrsin ja tälle maalle on kertaalleen vedetty mittalangat ja millimetripaperille on loihdittu ylväs suunnitelma muototarhasta laattakäytävineen, patsaineen ja espaliereineen. Nyt suunnitelma on toisenlainen, ei ole vielä kaivettu millimetripaperia, mutta tuota pikaa laitan tilauksen menemään Britteihin. Mutta mitä sieltä sitten saapuu onkin toinen tarina. Sillä välin voimme ihailla luonnonniittyä ja villiintyneitä omenapuita =)



Niin ihana - niin viheliäinen

$
0
0
Sateinen kesä on pistänyt vauhtia niin sammaleiden kuin pihakäenkaalinkin, Oxalis fontana "Rufa" kasvuun. Pääsisäänkäyntimme rappuset ovat fiilikseltään täydellistä rappioromantiikkaa. Niin paljon nämä villiintyneet veijarit ovat ottaneet valtaa. Kun saavuimme 2008 asustamaan tätä vanhaa kansakoulua niin pihakäenkaalit asustivat jo täällä.

Pihakäenkaalit on tuotu joskus maailmassa pihojen koristukseksi, sittemmin moni on saanut huomata kuinka ihana ja viheliäinen tuo pieni, apilaa muistuttava, viininpunainen pikku kasvi voikaan olla. Kasvutavan siro kauneus, lehtien sievä punaisuus ja yltiöpäinen leviäminen siementämällä saavat kasvin olemaan hyvin ristiriitainen. Toisinaan kitken nämä systemaattisesti pois ja toisinaan taas ihastun näihin ikihyviksi. Siinä onkin se vitsaus, että näitä on koko yläpihan kukkapenkki pullollaan. Niitä kasvaa kivien koloista, rappurallin väliköistä, aivan kaikkialta.






Ruukussa pihakäenkaalin kauneus tulee sievästi esiin, joskaan nämä eivät pidä siirtämisestä. Muutama oli kuitenkin näin sadepäivänä ihan pakko siirtää Viktoriuksen suojiin. Toivepostaukset rikkakompostista ja tukiperennoista saavat vielä hetkisen odottaa, koska täällä sataa aivan kaatamalla.


Viewing all 736 articles
Browse latest View live